Tilkankadulla

   

 

Sumua nyt perjantaiaamuna varhain Helsingin Tilkankadulla. Näimme eilen joutsenparin Pikku Huopalahdella, kun kävelimme Munkkiniemeen kirjastoon. Mennessä oli vain yksi lintu sulavedessä Paciuksenkadun sillanpielessä, mutta kun tulimme takaisin, joutsenpari kaulaili jäällä kauempana lahdella. Luin ja kävin läpi eilen 38 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Jäin päivätavoitteestani. Helena ahersi aamupuolella ja iltapäivän mittaan työpöytänsä ääressä niin kuin joka päivä. Ideoita toteutuksessa. Lainasin eilen kirjastosta Günter Grassin kirjan Grimmin sanat, jonka alaotsake on Rakkaudentunnustus, alkuteos on tullut julki 2010 ja Oili Suomisen suomennos viisi vuotta myöhemmin, 2015. Helena on lukenut sen aiemmin, mutta hän otti se mielellään kuuntelukirjaksi. Luin siitä ääneen iltapäivän lukutunnilla ensimmäisen luvun A. Ehtaa Grassia. Helena lukee itsekseen Hemingwayn kirjaa Afrikan vihreät kunnaat. Hän tutki eilen wikipediasta tietoja Hemingwayn tuotannosta ja ihmetteli sitä, että Afrikan vihreät kunnaat ei ollut luokiteltu varsinaisten kaunokirjallisten teosten listalle, vaan löytyi muusta tuotannosta. Ei haittaa. Pääasia on hyvä teksti ja kirja. Minä luin vain muutaman sivun Miki Liukkosen tarinointia paksussa Elämä: Esipuhe teoksessa. Eilen luin Sivumerkkejä -blogista arvion tästä samasta kirjasta. Hauskaa nähdä samoja huomioita kuin on tehnyt itsekin.

Tilkankadulla

    

 Jouluruusu sai eilen uutta lunta kukinnoilleen. Kiersimme pihan kautta, kun palasimme kaupalta. Illemmalla sade muuttui vedeksi ja nyt aamulla kännykkä näyttää neljää astetta lämmintä. Näin täällä etelärannikolla. Kevät etenee. Helena jatkaa akvarellien parissa, maisemia, kukkia ja kissoja. Ja tietenkin käsitöitä. Luin ja korjailin eilen seuraavat viisikymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sata sivua selvitetty. Yksi kohta on tähän mennessä, johon palaan, kun olen käynyt tekstin kokonaan läpi. Luimme ääneen loppuun Michael Crichtonin kirjan Junanryöstäjät. Ryöstö toteutui, mutta poliisi otti osan päätekijöistä kiinni reilua vuotta myöhemmin. Poliisi uhkaili ja huijasi ja sai yhden säikähtämään ja kantelemaan, jolloin kolme miestä saatiin vietyä oikeuteen ja kaksi henkilöä etsintäkuulutettiin. Kävi kuitenkin niin, että ryöstön päätekijä karkasi lopuksi vanginvartijoiltaan eikä häntä nähty enää sen koommin eikä etsintäkuulutettuja ja ryöstösaalis jäi myös viranomaisilta saamatta. Eli ryöstö kannatti. Lavertelija, kantelija karkotettiin rangaistukseksi Australiaan, jossa hänestä tuli myös varakas mies. Helenalla on nyt unilukemisinaan Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat. Se on tuttu kirja hänelle. Minä luin eilen muutaman sivun Miki Liukkosen sanapujottelua romaanissa Elämä: Esipuhe. Tänään aiomme kävellä Munkkiniemen kirjastoon, palautamme kolme kirjaa ja ehkä lainaamme jonkin uuden.

Tilkankadulla

   

 

Nautimme eilen aurinkoisesta kevätpäivästä, kiersimme keskipäivällä kävelylenkin rantaraitilla ja joimme päiväkahvit parvekkeella. Kirjoitin katkelman päiväkirjavihkooni parveketuolilla istuen polvea vasten. Aloin lukea eilen Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Kävin läpi 51 sivua. Tein muutamia aikamuotomuutoksia, jotka olivat menneet huomiotta ohi edellisellä kirjoituskerralla, lisäsin puuttuvia kirjaimia ja poistin yhden toistuvan sanan. Helena tekee kissaluonnoksia ja maalaa välillä akvarelleja ja istuu sitten virkkaamassa sohvalla telkun ääressä. Eilen iltapäivän ääneenlukutunnilla pääsimme Michael Crichtonin kirjassa Junanryöstäjät siihen vaiheeseen, että juna lähtee Lontoosta ja rosvot ovat junassa ja varsinainen ryöstö voi alkaa. Helena joutui hylkäämään yhden dekkarin, jota hän oli lukemassa, koska se meni sekaisin Junanryöstäjien kanssa. Hän otti unilukemisiksi omasta hyllystämme Ernest Hemingwayn kirjan Afrikan vihreät kunnaat, mutta huomasi nyt aamulla, ettei ollut lukenut siitä riviäkään. Vahvaa Hemingwaytä. Minä olen lukenut ohessa Miki Liukkosen teosta Elämä: Esipuhe sata sivua. Luin pari vuotta sitten kirjailijan esikoisromaanin O ja muistan nyt, että siinä oli sanallisen pyörityksen ohessa juoniainesta siteeksi ja niin näyttää olevan myös tässä Elämä: Esipuhe -kirjassa. 

                

Tilkankadulla

    

Reissasimme eilen keskustaan, kun nyt pääsee mainiosti liikkumaan ilman liukuesteitä. Ratikka kääntyi uudelle reitille Oopperan kohdalta eli Runeberginkadulle. Olihan siitä luettu tiedotusvälineistä, mutta se oli silti uutta. Kävimme Fidassa, Temperassa ja Stokkalla. Löysimme pienen kahvinkeittimen, jossa on sihti suodatuskarkealle kahville. Jes. Sen jälkeen unohdimme muut ostokset ja ajelimme takaisin Pikku Huopalahteen. Pidimme tällaisen lomapäivän. Helena kuvasi akvarellilehtiönsä töitä. Hän luki aamulla pyykkituvassa loppuun Gaz matkaan -käsikirjoituksen kakkososan ja aloitti kolmannen. En ollut varoittanut häntä, että siinä kohdassa tarinankulku hypähtää seitsemäntoista vuotta eteenpäin, vuodesta 2053 vuoteen 2070 ja Helena oli vähän, että – Mitä tämä tarkoittaa? Mitä voimme tietää niistä vuosista? Voimme vain arvailla. Jatkoimme iltapäivän lukutunnilla Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät, joille tulee useita hankaluuksia, jotka siirtävät aiottua ryöstöpäivää aina kuukauden kerrallaan eteenpäin. Luin eilen aamulla pyykkituvassa loppuun Francoise Saganin kirjan Muuan hymy. Lainaan tähän kirjan suomennoksesta katkelman: ”...jaetun unen suloinen seura…” Mietin mahtoiko kirjailija olla itse tyytyväinen tähän kirjoittamaansa hienoon kuvaan? Aloitin Miki Liukkosen tuhatsivuisen eepoksen Elämä: Esipuhe. Onko tämä vasta esipuhe? Luin viisikymmentä sivua. Olen tarinassa. Onko kaanonissa jälkiä kirjailijoista David Foster Wallace, Don DeLillo ja Claude Simon, muutaman mainitakseni?

                          

Tilkankadulla

    

Kevätpäiväntasaus. Sumua. Eilen aamupäivällä kävelimme Alepaan Mannerheimintielle. Pärjäsi ilman piikkejä. Illalla pihavalot kaareutuivat hienosti yössä. Sain Gaz matkaan -käsikirjoituksen tämän kirjoituskerran valmiiksi. Sivuja käsikirjoituksessa on 867. Helena on lukemassa sen toista osaa kaiken muun ohessa. Lähetin eilen hänelle sähköpostiin valmiiksi odottamaan erillisenä käsikirjoituksen kolmannen osan. Helena luki välillä sänkykirjana jotain Lessingin sci fi -kirjaa ja eilen hän otti muistaakseni jonkin Martha Grimesin dekkarin. Meillä on kaikenlaisia kirjoja hyllyssämme. Minä olen lukenut puolet Francoise Saganin hienosta romaanista Muuan hymy. Kirjan välissä on ollut jokin paperi pitkän aikaa ja jättänyt veikeän valottuman aukeamalle. Iltapäivälukutunnilla jatkoimme Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät. Viimeiset valmistelut. Syystä kyllä kirjassa mainitaan aina silloin tällöin myös Krimin sota, ovathan varkauden kohteena sotaretken palkanmaksuun tarkoitetut kultaharkot. Tällä kertaa tekstissä kerrotaan, että Englannin senaikainen, varhainen lehdistö ylisti kansallissankarina kotiin palannutta lordi Cardigania, joka johti Kevyen ratsuväkiprikaatinsa täydelliseen tuhoon ja jota omat sotilaat kutsuivat ”vaaralliseksi aasiksi” ja jonka toimintaa myöhempi historia arvosteli murhaavasti. Lehdistö näki jotain muuta. Onko niin, että sitä ei nähdä, mikä on nähtävänä, vaan se mikä halutaan nähdä tai sovitaan nähtäväksi? Nähtäväksi jää.

Tilkankadulla

    

Tänään sunnuntaina on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä ja virallinen liputuspäivä. Juhlimme sitä ja samalla pyöreää puolta vuotta, joka on kulunut siitä, kun muutimme Luumäen Taavetista Tilkankadulle, Helsingin Pikku Huopalahteen. Postauskuvaksi sopii varmasti ruusun kuva, yksi Helenan uusimmista akvarelleista. Hän kuvasi eilen töitään sekä kameralla että kännykällä. Kissa-aiheita ei näkynyt vielä. Minä työstin eilen 43 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on läpikäymättä enää kaksikymmentäneljä sivua. Loppuliuku on ollut vauhdikas. Jatkoimme eilen iltapäivällä Michael Crichtonin kirjan Junanryöstäjät ääneenlukua. Mielenkiintoista ja jännittävää luettavaa, vaikka tietää etukäteen sekä sen, että ryöstö tapahtuu ja sen, että porukka jää kiinni. Värikästä ajankuvaa on paljon, historiallista dokumenttiaineistoa, kuten esimerkiksi lisätietona ja -täsmennyksenä Krimin sodasta se, että englantilaiset lähtivät sotaan kuin huviretkelle, purjehtivat jahteineen ja palveluskuntineen Mustalle merelle, mutta sota meni pieleen. Englannin sotajoukkojen seniili ylipäällikkö puhui koko ajan hyökkäämisestä ranskalaisten kimppuun, vaikka nämä maat olivat sillä kertaa liittolaisia. No, kukapa sen tietää kuka tänään on kaveri ja huomenna vihollinen? Voi väittää myös, että näitä tyyppiä televisiosotia on ollut jo ennen elokuvan ja television aikakautta.

Tilkankadulla

    

 Teimme eilen päivällä kävelylenkin Pikku Huopalahden rantaraittia pitkin. Keväistä. Tien hiekkapinta on osin näkyvissä, kuraisena ja lätäkköisenä. Nyt lauantaiaamuna tuulee reippaasti etelästä ja kännykän mukaan sataa, mutta katulamppujen valossa ei näytä vielä siltä. Työstin eilen 41 sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen edennyt siinä sivulle 800 ja koko käsikirjoituksessa on nyt kaikkiaan 867 sivua. Vauhti kiihtyy lopussa. Selittyy sillä, että kun kirjoitin syksyllä tämän kolmannen osan ensimmäisen version, huomioin jo siinä vaiheessa oikean, tavoittelemani aikamuodon, joten teksti on siltä osin kunnossa. Helena teki akvarelleja eilen aamupuolella ja virkkasi telkun ääressä myöhemmin. Luimme ääneen noin kolmekymmentä sivua Michael Crichtonin kirjaa Junanryöstäjät. Pidämme molemmat kirjailijan kirjoitustyylistä. Se on asiallinen ja selkeä. Luin loppuun Leena Krohnin teoksen Hotel Sapiens ja luulen, että Helena luki saman kirjan viimeiset sivut eilen illalla sängyssä. Vaihdamme kirjaa. Minua odottaa Francoise Saganin Muuan hymy. Kelpaa hyvin.