Tilkankadulla

    

Aamussa vilkuttaa B-rapun edustan ulko-oven valo päälle ja pois. Toista päivää. Taivaalla on pilvenhahtuvia. Kuunsirppi erottuu idänpuolen kattojen yllä. Helena otti eilen hienon kuvan Mannerheimintie numero 105:n kohdalta. Taivas oli silloinkin osin pilvessä. Ulkoilimme eilen kaksi kertaa, ensin kaupalla ja puolen päivän aikaan haimme erikseen piirakoita Ruskeasuon lankarullakioskilta. Kioskista emme ole saaneet vielä hyvää kuvaa, mutta toisaalta sen ympäristö on vielä keskeneräinen ja rakennusvaiheessa. Kävin eilen läpi kaksikymmentäkaksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Sitä on jäljellä pyöreästi kolmesataa sivua. Helenan kudontatyö, pusero on kaulaosassa. Tuleeko se valmiiksi tänään? Hän lukee Annie Ernaux’n kirjaa Åren. Minä olen sivulla 203 Sirpa Kähkösen hienoa jäähyväiskirjaa kuolleelle äidilleen – 36 uurnaa. Viimeksi siinä ovat olleet valokeilassa äiti ja tytär, tytär puhumassa äidilleen, muistuttamassa, että hän rakasti ja ihaili äitiään, rakasti vaikka he eivät tuntuneet niin kovin hyvin sopivan yhteen. Hankala lapsi. Miksei hankala äiti? Siksei, että aikuinen sanoo: Koska minä niin sanon.

Tilkankadulla

    

Syyskukkakimppu tuli eilen kaupalta mukaan. Mikä päivä nyt on? Helena kysyi. Torstai. Viikonpäivä. Eilen illansuussa Suomen miesten jalkapallomaajoukkue voitti eurokarsinnoissa Kazakstanin maalein nolla yksi ja säilytti paikkansa lohkokärjessä. Iltamyöhällä seurasimme televisiosta, kun Ranska ja Irlanti pelasivat, tulos kaksi nolla. Teimme eilen vain kauppakävelyn. Muun ajan Helena kutoi ja vietti jonkin aikaa myös oman läppärinsä ääressä. Minä jatkoin kaksikymmentäyksi sivua Gaz matkaan -käsikirjoituksen luku- ja paikkaustyötä. Luin sivun verran Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja Sirpa Kähkösen jäähyväisiä kuolleelle äidilleen kirjassa 36 uurnaa, jonka alanimike on Väärässä olemisen historia. ”Mitäs läksit”, kirjassa toistuu. Tai: ”Mitäs läksivät.” Oikeassa olijat ilkkuvat väärässä olijoille. Aatteet sekoittavat ihmisten päät, mutta mikä on aatteeton ihminen, onko myös ihanteeton? Aatteet sekoittuvat ja kuorruttavat ihmissuhteet ja ihmiselon ja aiheuttavat suuria tragedioita. Luen henkeä pidättäen. Sirpa Kähkösen teksti tuntuu vaivattomalta, mutta se on täynnä asiaa ja historiaa.

Tilkankadulla

    

Kahdeksan astetta aamulla varttia vaille kuusi. Kuun puolikas eteläisellä taivaalla ja Jupiter. Jupiter on näkynyt varmaan myös eilen, mutta sitä ei huomannut poppelien takaa. Työntekijät puhdistivat eilen pihan kiinteät penkit ja pöydän, jotka olivat saaneet osansa poppeleista tihkuvasta medestä ja vuosikausien säistä ja olivat tummuneet. Toinen työntekijöistä jäi maalaamaan niitä lämpimän keltaisella, kirkkaalla maalilla. Eilen aamupäivän kauppareissulla hahmotin sähkökaapin pinnassa kasvot. Yritin kuvata sitä, mutta kun lähensin kohdetta, näköisyys katosi. Punainen sulka Velkuanpolulla onnistui paremmin. Päivemmällä teimme kävelyretken Tilkanmäen kautta Teboilille munkkirinkiläkahville ja ostimme kulmauksen legendaarisesta lankarullakioskista piirakoita. Etenin eilen neljäkymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena jatkaa puseron kutomista. Hän lukee kahta kirjaa, Donna Leonin dekkaria unilukemisena ja aiemmin illalla hän aloitti Annie Ernaux’n kirjan Åren. Minä luin loppuun Tommi Melenderin romaanin Ranskalainen ystävä. Niin, kirja oli aikoinaan Finlandiapalkintoehdokas, huomasin, kun etsin uteliaisuudesta netistä Melenderin teoksia. Pidin silti enemmän Vuolan ja Melenderin ”vuoropuhelu- ja esseekirjasta” Maailmojen loput, molempien teksteistä siinä. Aloitin vielä eilen illalla Sirpa Kähkösen 36 uurnaa ja koin tulleeni kotiin. Kolmas kirja Kähköseltä, jota olen lukemassa.

Tilkankadulla

    

 Selkeää säätä täällä etelärannikolla. Yksitoista astetta, tuuli luoteessa ja puolikuu loistaa taivaalla. Eilen aamupäivällä keräsin tutussa metsässä suppilovahveroita, herkku- ja kangastatteja, muutamia rusko-orakkaita, kanttarelleja ja kehnäsieniä ja rouskuja, karva-, haapa-, musta- ja kangasrouskuja. Poimin myös kourallisen puolukoita. Poispalatessa tuli heti Vihdintielle käännyttäessä pysäkiltä kyytiin kokonainen koululuokka, jonka oletan viettäneen yön metsässä. Bussi täyttyi. Viereeni istui minua vanhempi nainen, joka oli matkalla Kalajärvelle kauppaan. Hän kertoi, että Rinnekodilla ei ole ollut kauppaliikettä enää aikoihin. Kotona Helena oli keittänyt bortskeittoa ja söimme ensin ennen kuin siivutimme kuivuriin tatteja ja kaikki suppilovahverot. Helena paistoi pannulla loput. Sen jälkeen hän ryöppäsi rouskut. Eilen iltapäivän mittaan kävin läpi kaksikymmentä sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Helena kutoi villapaitaa. Hän luki iltaviimeiseksi loppuun Sirpa Kähkösen kirjan 36 uurnaa. Minä luin puoleen väliin Tommi Melenderin romaanin Ranskalainen ystävä. Pidin Melenderin samoin kuin Vuolan tekstistä kirjassa Maailmojen loput, joten halusin testata, miten Melenderiltä sujuu romaani? En ole ihastunut tähän mennessä. En pääse kirjan tunnelmaan, vaan se tuntuu tavanomaiselta ja siitä huolimatta, vaikka se pyrkii olemaan myös rankka ja traaginen. Saa nähdä miten hienosti kirjailija lopettaa tarinansa?

Tilkankadulla

    

Pilvinen, lämmin syysaamu. Olen lähdössä Rinnekodin bussilla Nuuksion takamaille sienimetsään puoli seitsemän keskustasta lähtevällä vuorolla, jotta päivä ehtii valjeta. Eilen vietettiin suomalaisen ruuan päivää. Söimme muikkukukkoa ja salaattia, jossa oli porkkanaraastetta, tomaattisilppua ja raejuustoa. Joimme piimää. Tänään on Yrittäjän päivä. Uskon, että yritämme kaikki. Kävin eilen läpi kaksikymmentäviisi sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen tekstin jälkipuoliskolla. Mennään alamäkeä. Luin eilen loppuun James Jonesin sotaromaanin Ohut punainen viiva. Luin vajaat sata sivua iltamyöhään asti. Helena luki samaan aikaan Sirpa Kähkösen kirjaa 36 uurnaa. Hän, Helena aprikoi, ettei kirja ole välttämättä sellainen, joka olisi minun makuuni. Vai niin. Nyt ei sitä voi olla lukematta, ei enää, koska se jäisi vaivaamaan mieltä. Näin me keskustelimme eilen illalla parvekkeella samalla, kun pilvinen iltayö hiipui. Ei tähtiä tällä kertaa.

Tilkankadulla

   

 

 Maanantaiaamu on pilvinen täällä etelärannikolla. Uusi viikko. Odotin parvekkeella kunnes reilu puolikas kuu tuli esiin pilvien raosta. Omenat tuoksuvat meillä sisällä. Haimme niitä eilen maalaismarkkinoilta Hakaniemestä. Kolmosen ratikka kulkee nykyään Kuusitien päättäriltä suoraan Hakaniemeen ja edelleen keskustan läpi Olympiaterminaalin rantaan. Mannerheimintieltä kolmonen kääntyy Eläintarhan ohi Alppilaan, Kallioon ja Karhupuistosta alas Ympyrätalon vierestä Hakaniemen pieneksi jääneen torin laitaan. Väkeä markkinoilla oli tungokseen asti niin kuin aina. Ostimme omenoiden lisäksi tumman vuokaleivän, riisipiirakoita ja muikkukukon. Palasimme ”samalla lipulla” kotiin ja söimme päivälliseksi puolet kukosta ja maistiaisiksi leipää, piirakkaa ja omenanpuolikkaat. Helena siivuttaa nyt aamulla parhaillaan omenoita kuivatettavaksi. Kävin eilen läpi viisitoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Poistin kolme sivua tekstiä. Luin kaksi sivua Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena, mutta en James Jonesin kirjaa Ohut punainen viiva, vaan katsoimme sen sijaan jalkapalloa televisiosta. Helena kutoi eilen. Hänellä on Sirpa Kähkösen uutuuskirja 36 uurnaa yhä kesken.

Tilkankadulla

    

Sunnuntaiaamu Helsingin Pikku Huopalahdessa. Usvaa ajelehtii pihavaloissa, poppelit erottuvat mustina ja kuu sumuisella taivaalla. Olemme menossa päivemmällä Hakaniemeen maalaismarkkinoille, jos ei tule muutoksia suunnitelmiin. Eilen oli sadetta, mutta myös auringonpaistetta. Kiersimme kauppareissun jälkeen erikseen kuvaamassa rannalla. Helena jatkaa villapaidan kutomista. Hän on ollut myös läppärillään kirjoittamassa jotain. Lisäksi hän on lukenut yli puoleen väliin Sirpa Kähkösen kirjan 36 uurnaa. Minä kävin eilen läpi neljätoista sivua Gaz matkaan -käsikirjoitusta. Olen siinä sivulla 400. Puoliväli häämöttää. Matkalla Moskovan ja Pietarin välillä, tietenkin Gazilla. Luin eilen muutaman kappaleen Franz Kafkan kirjeitä, Briefe an Milena ja kymmeniä sivuja James Jonesin sotaromaania Ohut punainen viiva. Haavoittuneita, mutta riittävää hoitoa saaneita sotamiehiä palaa komppaniaan. He ovat tyytymättömiä, kun heitä ei evakuoitu. Komppanian lepovuoro on päättynyt ja se marssitetaan takaisin eturintamaan, vihollista vastaan, nälkiintyneitä, punatautisia ja ripulista kärsiviä japseja vastaan. Luulen, että saan kirjan luettua huomisen aikana ja pääsen Sirpa Kähkösen tekstin pariin. Luen sen seuraavaksi. Olen lukenut ennen kaksi kirjaa Kähköseltä, Lakanasiivet ja Vihreä salin.