Pakkasaamu. Helena sai eilen valmiiksi muun muassa tämän työn. Teimme aamupäivällä molemmat ahkerasti luovia töitämme. Siks - annoin sellaisen nimen tekstilleni ja jota on nyt alun kolmatta sivua. Eilen iltapäivällä luimme loppuun Leo Tolstoin suurromaanin Sota ja rauha ensimmäisen niteen. Lähdimme sen jälkeen rantakävelylle. Nurmikolla viipotti kivitasku, ehkä. Haikara kääntyili vesirajassa lahden tuolla puolen. Tapanilan aseman edustan laiturilla istuivat venepaikkoja rajaavilla tolpilla nauru- ja kalalokki vieretysten, vähän matkan päässä nuori merilokki ja kaksi selkälokkia. Illemmalla Helena alkoi lukea Alexander McCall Smithin ensimmäistä Mma Ramotswe tutkii sarjan teosta Naisten etsivätoimisto nro 1. Olen lukenut yhden kirjan tätä sarjaa, mutta - omaa rajoittuneisuuttani kai - en pääse eroon siitä sivumausta, mieleen nousevasta kysymyksestä: Mitä tämä on, kunnianosoitus Afrikan naisille vai pilkantekoa? Jatkoin Jean-Paul Sartren päiväkirjaromaania Äcklet. Olen lukenut siitä puolet. Yhden lauseen lainaus sivulta 69: “Man måste skriva allt allteftersom pennan löper; utan att söka efter ord.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti