Pakkasta kaksi astetta nyt sunnuntaiaamuna täällä etelärannikolla ja nurmikoilla ohut lumikerros. Kuvassa näkymä Pikku Huopalahdelle Tapanilan aseman edustalta eilen, lauantaina aamupäivällä. Tuuli ei käynyt, kun kävelimme rantaraittia myöten. Vastarannan ruovikossa lepäilivät kandanhanhet ja lähempänä Paciuksenkatua erottui haikara harmaana. Helena teki eilen akvarelleja ja virkkasi telkun ääressä. Minä tapailin alkulyöntejä tekstiini. Eilen iltapäivällä luimme ääneen Leo Tolstoin hienoa romaania Sota ja rauha. Voi Natasaa, joka rakastuu kelvottomaan heittiöön. Luin illemmalla toista päivää Jean-Paul Satres bok Äcklet. Ensimmäisellä lukukerralla luin sen nopeasti, selvittääkseni mitä tämä teos sisältää, mutta nyt luen kiireettömästi ja luulen oivaltavani lisää merkityssisältöjä. Esimerkiksi sivulta 50 alkaa: “När man lever händer det ingenting. Ramen förändras, människorna går ut och in, det är alltihop. Det finns aldrig någon början...” Sartre filosofoi ja jatkaa, täsmentää, että voi joko elää tai kirjoittaa siitä, mutta ei molempia. Toinen tukahduttaa toisen. Helena lukee seuraavaa e-kirjaa. Unilukemisina hänellä oli Aira Meriluodon runoteos Talvikaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti