Tilkankadulla

    

Lunta sataa sakeasti Helsingin Pikku Huopalahdessa näin Kirjan ja ruusun päivän aamuna. Hiekkalaatikon kaivuri kuvassa eilen. Ulkoilimme eilen vain kauppareissun verran. Pikku Huopalahden vastarannalla näimme kaksi haikaraa. Ne eivät kaveeraa. Helena tekee akvarelleja ja virkkaa ja katsoo televisiota. Jatkoin eilen Siks -tarinaa, jota on viisi sivua. Aloitimme eilen iltapäivällä lukemaan ääneen Leo Tolstoin roomanin Sota ja rauha toista nidettä ja kolmatta kirjaa. Aloitimme Sodan ja rauhan maaliskuun viimeisenä päivänä. Toukokuu on pitkällä, kun tämä luku-urakka päättyy. Kirjassa Napoleon läksytti Aleksanterin lähettinä toiminutta adjutanttia ja muistutti muun muassa, että hän, Bonaparte, antoi Aleksanterille Suomen. Kirjassa, romaanissa lukee näin. Todellisuus taitaa kuitenkin olla jokin muu, nykyisessä historiankirjoituksessa. Ei kai Suomi ole mikään kauko-ohjauksessa ajelehtiva laivapahus? Helena luki illalla yhden McCall Smithin dekkarin loppuun ja aloitti toisen, Kirahvin kyyneleet. Minä olen lukenut kaksi kolmasosaa Sartren eksistentialismijulistuksesta Äcklet.