Veden värivaihtelu ja muodot, liike ja jatkuva muutos houkuttelee kuvaamaan tätä luonnon taideteosta. Veteen ei kyllästy. Eilen olin nuhainen enkä kirjoittanut muuta kuin postaustekstin ja päiväkirjamerkintöjä. Helena teki omia luonnoksiaan. Parina viime päivänä hän on lukenut Leena Krohnin teosta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia. Se kuuluu niihin kirjoihin, joiden nimi minun on vaikea omaksua ja muistaa. Olen lukenut sen viisi vuotta sitten. Leena Krohnin Donna Quijote on ensimmäinen kirja, jonka luin häneltä, kuukausi ennen Matemaattisia olioita. Sen jälkeen olen lukenut melkein kaiken Krohnin tuotannon. Hän karsii turhan tekstistä. Eilen luin ääneen kaksikymmentäviisi sivua Donna Tarttin Tikliä ja kymmenkunta sivua William Gaddisin kirjaa The Recognitions. Siinä ollaan Euroopassa, Espanjassa, Madridissa ja äidin haudalla. Eli Recognitionsissa palataan siltä osin lopulta alkuun. Tosin en tiedä mitä tekstissä on ja tapahtuu jatkossa, viimeisten jäljellä olevien sadankolmenkymmenen sivun aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti