Helena kaipasi puuhaa sormille ja löysi vihreän lankakerän. Lokakuu päättyy koleana. Täällä etelärannikolla on hieman nollan yläpuolella, kun muu maa pitää pakkasta. Toissapäivänä, tiistaina, kun kävelimme Munkkiniemen terveyasemalle kausi- ja koronarokotteelle ja ylitimme Huopalahdentien ja jatkoimme puistokäytävää pitkin hiekkakentän viertä, näimme vauhkoontuneen kauriin juoksevan viereisen kiinteistön takapihalla, pysähtyvän pihaa rajaavalle aidalle ja kääntyvän takaisin. Aamupäiväruuhka oli pahimmillaan ja pyöräilijöitä ja jalankulkijoita liikkeellä joka puolella. Mihin lie eläin päätynyt? Toissapäivänä ja eilen Helena on jatkanut järjestelemistä. Miksi näin, selvinnee aikanaan. Minä olen jatkanut - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Sitä on koossa 44 -sivua. Aloitin sen tämän kuun neljäntenä päivänä. Luimme eilen ääneen loppuun Norman Mailerin romaanin Amerikkalainen unelma. Kirjan jännite katosi ennen puolta väliä eikä se palannut entiselleen missään välissä. Helena luki loppuun Anna Janssonin jännärin Kuolleiden kutsu. Minä luen edelleen David Foster Wallacen teosta Infinite Jest, mutta hyppäsin siinä parikymmentä sivua lukematta eteenpäin. Tenniskoululaisten vapaa-ajan peli, jota he käyvät tenniskenttien ollessa vapaina, ei avautunut minulle suomeksikaan eikä se kiinnosta muutenkaan. Valitan, arvon kirjailija, lukija päättää. Katsoimme eilen televisiosta loppuun Andy Warholin päiväkirjoihin perustuneen sarjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti