Kävelimme eilen perjantaina Munkkivuoreen ja takaisin. Syksyn värejä. Kanervia, sorsia uimassa tulvivassa purossa ja varikset nokkimassa kuollutta kalaa. Helena kutoo, lankakeriä on pöytä täynnä. Minä kirjoitin sivun verran - Pidät tästä varmaan -tarinaa. Toissapäivänä löysin siihen täydentävän juonikulun ja toissayönä heräsin ja hiippailin olohuoneeseen kirjoittamaan muutaman avainlauseen muistiin. Luimme eilen ääneen kolmekymmentä sivua Donna Tarttin Tikliä. Kirjailija pääsi vasta alkuun, kun puolet kirjasta oli takana ja nyt, kun sitä on lukematta kolmannes, päästään asiaan, Tikliin. Helena otti unilukemisiksi omasta hyllystämme Kari Saviniemen runoteoksen Hevosen muisti. Minä jatkan Willian Gaddisin kirjaa The Recognitions, merellä, laivassa, kun joku putoaa kannelta ja sitten siirrytään espanjalaiseen luostariin raaputtamaan vanhasta maalauksesta pois huonoa osaa ja joka näyttää sivulliselta siltä kuin väärentäjä olisi työssään. Kahdeksankymmentä sivua lukematta tästä sekavasta tarinasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti