Palasimme juuri aamulenkiltä. Täysikuu matalalla länsitaivaalla. Toissapäivänä luin viimeiset kaksi novellia tai esseenovellia Leena Krohnin kirjasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia. Viimeisenä kirjassa oli Cerro el Plomon inkaprinssille -novelli, viisisataa vuotta sitten kylmään ja nälkään kuolleesta kymmenvuotiaasta pojasta, jonka muumio löytyi luolasta Andien huipulta. Me söimme sinä päivänä perunoita, smetanaista rouskukastiketta ja puolukkaa ja ajattelin, että peruna tuli Eurooppaan ja edelleen Suomeen Andien antina. Eilen kävelimme Munkkiniemeen kirjastoon. Helena oli varannut Sosuke Natsukawan kirjan Kissa joka suojeli kirjoja, jonka hän on lukenut ennen. Minä otin lukuun Erkki Toivasen kirjan Iltakävelyllä, jossa on kirjaksi koottuna Toivasen pitkältä ajalta kertyneitä radio-ohjelmia eri puolilta Eurooppaa. Helena on piirrellyt eilen ja toissapäivänä, tehnyt luonnoksia ja kutonut villasukkia. Minä jatkoin - Pidät tästä varmaan -fiktiota, jota on kertynyt kahdeksantoista sivua. Luimme ääneen Donna Tarttin Tikliä. Päähenkilö Theo menee naimisiin. Tosin hän saa nähdä vahingossa, että hänen tuleva vaimonsa pettää häntä. Edelleen emme kumpikaan muista mitä kirjassa tapahtuu jatkossa ja miten se päättyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti