Kuvassa lukukirjat on aseteltu isoäidinneliöpeitolle. Kuu näkyy nyt aamulla parvekkeellemme. Helena luki eilen loppuun Sosuke Natsukawan kirjan Kissa joka suojeli kirjoja ja minulla on lukematta kaksi historiikkia, radiolähetyksen kirjausta, Erkki Toivasen kirjasta Iltakävelyllä. - Pidät tästä varmaan -fiktiota on yhdeksäntoista sivua. Luin sen eilen alusta alkaen ja loppupuolella tein korjauksia ja jatkoin sivun verran eteenpäin. Tarina ei ole vielä päättymässä. Helena on piirtänyt ja luonnostellut luonnosvihkoonsa. Hän saa uusia ideoita kaiken aikaa. Sama juttu minulla, mutta ideat eivät ainakaan omalla kohdallani välttämättä kehity sen kummallisemmiksi tai käy niin, että niiden toteuttaminen viivästyy ja ne jotenkin haalistuvat ja kipinä sammuu. Niistä tulee vieraita. Veimme eilen kassillisen lastenkirjoja Pikku Huopalahden asukastalon eli Tapanilan aseman kirjankierrätyslaatikkoon. Laatikon kannella odotti päivän Hesari, joten otin sen reppuuni. Aiheet ovat samoja kuin ennen - ovatko ne annettuja? - Trump ja Yhdysvaltojen vaalien jälkeinen arki ja Suomen askeleet Natossa. Löytyi sieltä viisastakin kirjoitusta, varoituksen tai maltin sana, sillä Suomella on naapurinsa ja naapurien kanssa olisi hyvä olla väleissä. Huvittavasti ääneenlukukirjassamme, Donna Tarttin Tiklissä seikkailevat ukrainalaiset ja osin myös venäläiset vankilatyypit, slaavit. Kirjailija tyypittelee nämä slaavilaiset henkilöt yksinkertaisimmalla perinnesabluunalla, joka on tuttu kaikista amerikkalaiselokuvista ja sarjoista. Yksi malli, joka riittää ja joka on helppo omaksua: Riskejä, väkivaltaisia, impulsiivisia ja huolettomia veijareita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti