Meillä on vitriinikaappi, jossa ovat rakkaimmat kirjamme. Siellä on myös Helenan minulle kauan sitten lahjoittama nukke, joka kuvassa esittelee Leena Krohnin Tainaronin kantta. Olemme nyt lukeneet molemmat sen toisen kerran. Mielikuvitusta hersyttävä kirja. Samaan aikaan luimme ääneen loppuun Donna Tarttin Tiklin. Olimme molemmat lukeneet senkin ennen. Muistin siitä etukäteen vain alun pommikohtauksen ja sen, kun päähenkilö meni käymään ensimmäisen kerran siinä antiikkiliikkeessä. En tiedä johtuuko amerikkalaisuudesta vai mistä, mutta en kykene samaistumaan Tarttin kuvailemaan päähenkilöön. Mietin myös onko kirja vihjaus viranomaisille miten varastettuja tauluja voisi saada takaisin, nimettömien vihjeiden avulla, niistä maksetuilla palkkioilla? Helena teki eilen piirroksia ja luonnoksia ja minä jatkoin - Pidät tästä varmaan -tarinaa kaksi sivua. Luin illemmalla loppuun Juhani Peltosen romaanin Salomo ja Ursula. Se ei ole parasta Peltosta, mutta siinä on hyviä kohtia. Loppu oli napakka, kirjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti