Taavetissa

    

Viisi astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Postauskuva on otettu eilen aamupäivällä Vallien kuntoportaiden laelta Taavetin koulukeskuksen suuntaan. Aurinko paistoi männynrunkojen välistä. Eilen aamulla poikkesimme aamurutiineista ja Helena pesi aamiaisen jälkeen olohuoneen ikkunan. Minä olin apupoikana. Lähdimme ulkoilemaan vähän ennen yhdeksää, ensin kirjastoon, jonne Helena palautti lukemansa Kalle Päätalon Iijoki-sarjan teoksen Ratkaisujen aika ja lainasi kahdeksannentoista osan, Reissutyössä. Jatkoimme Linnalantietä länteen liikenneympyrälle asti ja sieltä palatessa tutustuimme kuntoportaisiin. Helena nousi muutaman alimman askelman ja palasi alas. Minä kapusin ylös asti ja otin joitain kuvia. Kävimme kaupassa ja totesimme torin kohdalla, että huoltorakennus oli jo poissa. Etelätaivaalla näkyi sadepilviä. Ne antoivat kevyttä sadetta, kun pääsimme kotiin. Iltapäivällä kävelimme lenkin pururadalla ja kuutostien pohjoispuolella. Helena piirsi eilen luonnoksia, katsoi läppäriltä sarjoja ja luki Maria Adolfssonin dekkaria Välttämätön paha. Minä muokkasin kolme sivua Vanhan-tarinaa. Luin tietenkin James Joycen irrottelevaa teosta Finnegans Wake. Siinä tulee suomalaiselle vastaan kaikkea hauskaa ja yllättävää. Lainaus Penguin Books -painoksesta, joka meillä on, sivulla 285: ”…kaksitoista volts yksitoista volts kymmenen volts yhdeksan volts seitseman volts kuusi volts viisi volts nelja volts kolme volts kaksi volts yksi, allahthallacamellated…” Koska luen Finnegans Wakea kolmatta kertaa, tiedän ja muistan, että jatkossa seuraa lisää vastaavaa.