Taavetissa

    

Yksitoista astetta aamulla Luumäen Taavetissa. Hanavesi on taas siltään juomakelpoista kaikkialla Taavetissa. Eilen, kun lähdimme aamulenkille, ilmassa oli sateensuhjua ja sitä näkyy kaukametsän utuna myös postauskuvassa. Löysimme muutaman kanttarellin varmasta kasvupaikasta. Helena paistoi ne ensimmäiseksi, kun palasimme lenkiltä ja sienet ovat jo pakkasessa. Pururadan vieressä oli kannon päällä samanlainen valkoinen sieni, jonka kuvasimme kuutostien pohjoispuolella jokin aika sitten. Kauppareissulla eilen kävelimme yhdessä koululaisten kanssa kunnantalon parkkipaikalle asti ja otimme kuvia vesiautosta. Kello oli kymmenen maissa aamupäivää, kun olimme taas kotona, talousaskareet tehty ja Helena alkoi keittää käyttövettä. Minä muokkasin muutaman sivun Vanhan-tarinaa ennen päiväunia ja lisää sen jälkeen. Heräsin torkuilta siihen, että iso hyttynen laskeutui peukalolleni. Oli pakko herätä. Mitähän se uni tiesi? Helena kysyi. Hän vastasi itse, että varmaan syksyn tulevia rokotuksia. Helena piirsi eilen luonnoksia, latasi kameroiden akkuja, katsoi sarjoja läppäriltä ja luki Kalle Päätalon Iijoki-sarjan viidettätoista osaa, Nouseva maa. Minä luin iltapäivästä alkaen James Joycen teosta Finnegans Wake. Olen lukenut sitä yli kaksisataa sivua. Eilen, kolmen jälkeen iltapäivällä tuli virallinen tiedote, että juomavettä ei tarvitse enää keittää Taavetissa. Hurraa.