Päiväkirja

10.5.2020

Muutama päivä sitten työmiehet olivat urakoimassa matonpesupaikkaa käyttökuntoon talven jäljiltä. Kävimme aamuvarhaisella testaamassa ja pesemässä yhden käytävämaton. Se on kuivumassa ulkona ja odottaa ajastaan puhtaana ja valmiina sitä hetkeä, kun uuden kodin muuttopölyt ovat laskeutuneet, lakaistu ja kuljetettu pois ja arki kuoriutuu hohtavana esiin.

Koivunvihreä kevät jatkuu lempeänä kesänä.

11.5.2020

Maton elämää: Eilen se lepäsi ensin ulkona pyykkitelineellä auringon ja tuulen hellittävänä. Illan tullen siirsimme sen kuivaushuoneeseen. Panimme puhaltimen päälle ja ajastinkellon raksuttamaan. Puheena oli hakea matto pois aamulla ensimmäiseksi, mutta unohdimme asian, nautimme sen sijaan rauhassa aamiaisen, kävimme rannalla, Helena ui, minä haistelin tuoreita koivunlehtiä ja rannalta palattua lähdimme kävelemään keskustaan. Palasimme muurahaiskannon kautta. Siellä vallitsi kiihkeä toimeliaisuus. Kotona vasta muistimme, että matto on hakematta. Se oli kuivunut. Se odotti narujen päällä puhtaana ja sinisenä kuin taivas. Nyt se lepää rullalla tuolilla vieressäni kuin joku hiljainen vaeltaja, joka on tullut kaukaa ja haluaa vain huilata siinä vaiti aloillaan.

Parhaillaan sataa. Se alkoi tunti sitten.

Muutto on poistoa. Annoimme jo kirjoituspöydän mennä. Se tapahtui lauantaina. Tänään, sovitusti puolen tunnin päästä pitäisi tulla hakija vierassohvalle ja keittiönpöydälle. Olen irroittanut jalat keittiönpöydästä, joten se on pelkkä levy ja neljä jalkaa.

12.5.2020

Pää kirjoitti aamuyöllä fiktiota Kaksi tiikerintaljaa. Saan näitä lähetyksiä tarpeen mukaan. Saavun maastossa johonkin tiettyyn kohtaan, jonka olen ottanut tavoitteekseni ja huomaan, että edessä on seuraava, vastaava kohde ja maali: Sinne.