Kaunis kesäpäivä

perjantai 1. toukokuuta 2020

Päiväkirja

1.5.2020 
Vappu.
Katsoimme eilen illalla elokuvan ja sen jälkeen dokumentin Miles Davisistä. Toinen kerta, kun katsoimme sen. Näiden jazzsävelien jälkeen tuntui parhaalta istua keittiön pöydän ääressä katulampusta lankeavassa hämyssä, mehumukit edessä ja tarinoida. Taustaksi tuli kännystä lisää Miles Davisiä. Oivalsin, että voin verrata Joycen tekstiä Finnegans Wakessä jazziin, sen kolmenkymmenen sivun osalta, jonka olen lukenut Wakeä. Lukenut – suureellinen sana. Sama hyvän ja mielikuvituksekkaan tekstin tuntu ja jazzissa puolestaan, kun se on hyvää, ekstaattinen kuunteluelämys, yksityiskohtien runsaus kokonaisuudessa.
Eilen oli hiljainen vappuaatto, myöhäisilta. Laskimme kapakoita asuinalueellamme Sammonlahdessa: Ennen peräti kolme, nyt nolla.

2.5.2020
Luin eilen loppuun Emmanuel Carreren kirjan Viikset. Se oli numero 18 tänä vuonna. Alku siinä hankasi vastaan, mutta loppua kohti vauhti parani.
Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoitus on sivulla 142.
Ilmanala oli jo aamusta lämpimämpi. Askel kohti kesää. Odotan iltapäivän lukusiestaa parvekkeella. Paistaa aurinko tai ei, voin istua siellä ja antaa James Joycen Finnegans Waken sivujen pyörittää ja pyörryttää minua. Aamulla rannalla keksin tuoreimman vertauksen kuvaamaan tunnetta, kun lukee tätä erikoista opusta: Lukea Wakea on kuin katsoisi rannan aaltoja, jotka hipovat rantahiekkaa, nostavat ja työntävät edellään rantaan ajautunutta korsivyötä ja mustaa ryönää ylös hiekalle, vetäytyvät ja työntävät taas loputtomassa, rauhattomassa liikkeessä, keinahdus keinahdukselta.

3.5.2020
Eilen oli ensimmäinen sellainen myöhäisilta, jolloin jäimme television suljettuamme istumaan hetkeksi parvekkeelle. Varhemmin illalla näkyi kuu, puolikas kuu ja Venus, mutta kun istuimme puolen yön aikoihin parvekkeen rauhassa, taivas oli vetänyt pilveen, kunnes yllättäen utuinen kuun puolikas kurotti esiin pilvien raosta ja iski silmää.
Aamulla aikaisin alkoi sataa. Odotimme niin kauan, että rankin sade meni ohi ja hellitti ennen kuin lähdimme rannalle. Helena ui ja minä pidin hänelle pyyhettä ja venyttelin sen jälkeen reisilihaksia. Valkoposkihanhipari on viihtynyt muutaman päivän ajan leikkikentän lyhyellä ruohikolla. Ne päästivät aika lähelle kuvaamaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti