1.5.2020
Katsoimme
eilen illalla elokuvan ja sen jälkeen dokumentin Miles Davisistä.
Toinen kerta, kun katsoimme sen. Näiden jazzsävelien jälkeen
tuntui parhaalta istua keittiön pöydän ääressä katulampusta
lankeavassa hämyssä, mehumukit edessä ja tarinoida. Taustaksi tuli
kännystä lisää Miles Davisiä. Oivalsin, että voin verrata
Joycen tekstiä Finnegans Wakessä jazziin, sen kolmenkymmenen sivun
osalta, jonka olen lukenut Wakeä. Lukenut – suureellinen sana.
Sama hyvän ja mielikuvituksekkaan tekstin tuntu ja jazzissa
puolestaan, kun se on hyvää, ekstaattinen kuunteluelämys,
yksityiskohtien runsaus kokonaisuudessa.
Eilen
oli hiljainen vappuaatto, myöhäisilta. Laskimme kapakoita
asuinalueellamme Sammonlahdessa: Ennen peräti kolme, nyt nolla.
2.5.2020
Luin
eilen loppuun Emmanuel Carreren kirjan Viikset. Se oli numero 18 tänä
vuonna. Alku siinä hankasi vastaan, mutta loppua kohti vauhti
parani.
Kaksi
tiikerintaljaa -käsikirjoitus on sivulla 142.
Ilmanala
oli jo aamusta lämpimämpi. Askel kohti kesää. Odotan iltapäivän
lukusiestaa parvekkeella. Paistaa aurinko tai ei, voin istua siellä
ja antaa James Joycen Finnegans Waken sivujen pyörittää ja
pyörryttää minua. Aamulla rannalla keksin tuoreimman vertauksen
kuvaamaan tunnetta, kun lukee tätä erikoista opusta: Lukea Wakea on
kuin katsoisi rannan aaltoja, jotka hipovat rantahiekkaa, nostavat ja
työntävät edellään rantaan ajautunutta korsivyötä ja mustaa
ryönää ylös hiekalle, vetäytyvät ja työntävät taas
loputtomassa, rauhattomassa liikkeessä, keinahdus keinahdukselta.
3.5.2020
Eilen
oli ensimmäinen sellainen myöhäisilta, jolloin jäimme television
suljettuamme istumaan hetkeksi parvekkeelle. Varhemmin illalla näkyi
kuu, puolikas kuu ja Venus, mutta kun istuimme puolen yön aikoihin
parvekkeen rauhassa, taivas oli vetänyt pilveen, kunnes yllättäen
utuinen kuun puolikas kurotti esiin pilvien raosta ja iski silmää.
Aamulla
aikaisin alkoi sataa. Odotimme niin kauan, että rankin sade meni ohi
ja hellitti ennen kuin lähdimme rannalle. Helena ui ja minä pidin
hänelle pyyhettä ja venyttelin sen jälkeen reisilihaksia.
Valkoposkihanhipari on viihtynyt muutaman päivän ajan leikkikentän
lyhyellä ruohikolla. Ne päästivät aika lähelle kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti