Päiväkirja

24.5.2020

On muuton aatto. Elämme odotuksen aikaa. Kurkotamme mielessämme huomiseen. Silloin on avainpäivä ja teemme muuton kenraaliharjoituksen. Torstaina, neljän päivän päästä, on ensi-ilta.

Eilen irrotin astianpesukoneen liitännän ja tulppasin hanan vesiyhteyden. Pestävät astiat ovat käsissä. Yksiä haarukoita, veitsiä, lusikoita ja kuppeja, kippoja ja laseja. Vaatteet ja varavaatteet. Kännykät, läppäri, tietokone. Nettiyhteys. Ilmoitukset ja muutokset on tehty. Kaikki hoidossa. Huominen odottaa itseään.

25.5.2020

Eilen kauppareissulla Helena otti valokuvia kukkimaan avautuvista tuomista. Varhainen aamuaika, kello puoli kymmenen. Voikukkia oli keltaisenaan Sammontorin idän puoleisella nurmikolla.

Tänä aamuna makuuhuoneen ikkuna oli raollaan ja ennen kellonsoittoa pihapiirissä pesivät kalalokit kirkuivat äänekkään hyvän huomenensa. Aika nousta muuttamaan.

Kaksi tiikerintaljaa on sivulla 203. En kirjoita sitä tänään enempää. James Joycen Finnegans Wake on jäänyt jälkeen. Olen siinä sivulla 189.

Tunnin päästä lähden bussilla keskustaan ja haen pakun. Päivä paistaa.

26.5.2020

Vietimme eilen retkipäivän. Kasasimme pakettiauton perään kaikenlaista tavaraa, joka vaati erityishuolenpitoa, ajoimme Taavettiin, saimme avainkokoelman, parkkeerasimme uuden asuinkerrostalomme huoltotielle, tyhjensimme auton ja siirsimme tavarat, osa hissillä ylös kolmanteen kerrokseen ja suurin osa varastoon – maalaukset, puolivalmisteet, piirrokset, kankaat ja rekvisiitat.

Poikkesimme kahvilla torilla, haimme kaupasta kaikkea tarpeellista, palasimme tulevaan kotiimme, vedimme henkeä ja takaisin Lappeenrantaan. 

Uutena kokemuksena kiersimme Ratakadun Mäkkärin eli asioimme syötävät, nautimme virkistävän lounaan ja jatkoimme Sammonlahteen.

Seuraavaksi pääsimme lähtemään kohti Taavettia viiden, kuuden välillä iltapäivällä. Tunti tunnilta, hetki hetkeltä askel lyheni ja kävi raskaammaksi. Otimmeko liian ison satsin?

Nautimme auringonlaskusta parvekkeella ja söimme loput mukana kulkeneista eväsleivistä, joimme limpparia ja kahvia. Kello oli melkein yksitoista, kun palasimme autolle ja ajaa hissuttelimme vanhaa tietä Lappeenrantaan. Kuunsirppi nousi taivaalle. Järvi näkyi tyynenä tummien rantojen ja taivaan punertavien pilvenhahtuvien alla.

27.5.2020

Eilisiä muistellen - kävin järvessä. Olisi liioittelua puhua uimisesta. Kahlasin reisiä myöten, menin eteenpäin, uikkarit kastuivat ja sen jälkeen kyykkäsin kaulaa myöten. Se oli kauden avaus.

Eilen julkistin Anna käsi -novellin uutena Kaunis kesäpäivä -blogissa.

Muu on ollut puolittaista odotusta. Koska meillä ei ole televisiota - se muutti jo uuteen kotiin, luen Helenalle ääneen yhtä vanhaa tekstiäni. Repe. En kirjaa sitä ääneen luettujen tilastoon. Huomasin, että joudun muuttamaan käsikirjoitusta, se pitää korjata, tehdä perusteellinen remontti. En hyväksy tekemääni. Siinä on yksi uloke, joka häiriköi pahan kerran. Poistan sen, mutta ehkä joudun tekemään sen lisäksi muita säätöjä.

Tuomet kukkivat ja tuoksuvat. Pääskyset piirtävät sirppejä taivaalle. Sanoimme hei hei rannalle ja hei hei satakielelle, joka laulat niin hienosti ja mielikuvituksekkaasti ja hei hei matonpesupaikalle. Huomenna vasta lähdemme, mutta eroamme jo tänään. Näkemiin toistamisiin.