19.1.2021
Kun luen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, olen Toivakan Vanhan pappilan pihalla. En tiedä onko piha entisellään, mutta minun näyssäni on vanha kuusikuja paikallaan ja itse Pappila sellainen kuin se oli kolmekymmentä vuotta sitten. Simo Korpela, virsirunoilija tulee mieleen Vanhasta pappilasta. Lukumies, Toivakan kirkkoherra on myöhempää perua ja taiteilija Pellervo Lukumies, joka maalasi kirkkoon uudet kattomaalaukset, uudet, jotka ovat nyt tietenkin vanhat. Simo Korpelan poika oli kirjailija Jorma Korpela. Kirjoittiko hän Tohtori Finckelmannia Leppäveden rannalla mökissä? En tiedä asiasta, kunhan kuvittelen.
Luen mitä osaa hyvänsä Kadonnutta aikaa etsimässä, olen silti samassa Vanhan pappilan maisemassa. Sillä ei ole mitään yhteistä Pariisin vuosisadan takaisten salonkien kanssa eikä kuusikuja liity sairasvuoteeseen ja verhoin suojattuun sisätilaan, mutta aivot toimivat omalla tavallaan, kun ihminen lukee.
20.1.2021
Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoituksen toinen kirjoituskerta on lopuillaan. Tuli mieleen tarkistaa milloin aloitin sen, joulukuun yhdeksäs päivä. Eli tänään olen työstänyt tätä toista kirjoituskertaa neljäkymmentäkolme päivää. Joulukuun yhdeksäs päivä olen kirjannut kalenteriin lukemat 4/318. Äsken kirjasin ajantasaiseksi lukemaksi 304/318. Käsikirjoituksen ensimmäinen kirjoituskerta on siis yhtä pitkä kuin se on nyt toisella rypistyksellä. Mikään ei ole muuttunut, paitsi sisältö osin ja osin kirjoitusasu. Arvioin jossain välissä kesken tätä kirjoitusprojektia, että saan toisen kirjoituskerran tehtyä tammikuussa. Näillä näkymin se on mahdollista. Katkaisenko maalinauhan sunnuntaina?
Marcel Proustin Vanki on luvussa sivulla 288. George Eliotin Mylly joen rannalla -romaanin ääneenluku on kesken sivulla 397.
21.1.2021
Luumäen Lehdessä oli kunnanjohtajan paikan jättävän Anne Ukkosen haastattelu. Hän mainitsee siinä muun muassa ajatuksen seniorikylästä ja huomauttaa, että jokin toinen kunta saattaa ehtiä asiassa Luumäen edelle. Ukkonen tuo julki myös joutuneensa kiusatuksi virassaan. Se on helppo uskoa ja ymmärtää: Nainen kunnanjohtajana ei taida miellyttää vanhakantaisimpia kuntalaisia. Niinpä tapahtuu se luonnollinen, että pätevä ihminen lähtee pois. Minkä voi, jos ei kelpaa.
22.1.2021
Toinen tänä vuonna lukemani kirja ja toinen ääneen on George Eliotin Mylly joen rannalla. Hyvää tekstiä. Se ei tunnu vanhanaikaiselta, mutta se näkyy ajankuvassa, että kirjailija eli 1800-luvulla, sitä aikaa ja samoja aikoja kuin esimerkiksi Charles Dickens ja Suomessa Aleksis Kivi. Eliotin aikana rautatie aloitti voittokulkunsa, mutta postivaunut olivat enemmän sitä päivää ja laivat ja veneet, joilla pääsi paikasta toiseen. Aika ennen sähköverkkoa, autoja ja lentokoneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti