Terveisiä Taavetista

 9.1.2021  

 

 Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaani pohtii ajan ja muistin asioita. Mitä muuta? Onko tässä monumentaalisessa teoksessa muita teemoja kuin muisti ja aika? Rohkenisiko kokeilla kiteyttää jonkin tämän laajan romaanin ajatuksen tai teeman yhteen lauseeseen? Esimerkiksi: ”Jos tunnustaa rakkautensa toiselle ihmiselle, menettää tämän toisen vastarakkauden.” Luen näin Proustia. Ehkä ymmärrän väärin tai vikaan? Ehkä olen väärässä, kun koen lukemastani, että Proust tekee elämästään vaikeaa tai esittää romaaninsa minä-henkilön ajatus- ja tunnemaailman vaikeana ja haavoittuvaisena?

Olen lukenut neljäsosan Proustin veljen kokoamaa Vanki -osaa, Marcel Proustin jälkeenjääneet paperit ja joka teksti on aitoa Proustia, mutta en tiedä olisiko hän päästänyt tai halunnut päästää näitä julki?

Luen ääneen joululahjaksi saamaani John Irvingin uudempaa tuotantoa Minä olen monta. Aloitin sen kolme päivää sitten, kun Helena oli saanut luettua Wallacen Infinite Jest -romaanin. Jotenkin tuntui, ei ainoastaan minusta, vaan myös Helenasta, että Infinite Jest vaatii niin ison tilan ympärilleen, ettei siihen oheen mahtunut mitään ääneenlukuprojektia. Minä olen monta on juuri niin hyvä kuin me molemmat odotimme. Maailma on täynnä hyviä kirjoja.

10.1.2021

Eilen aamulla näimme kuunsirpin. Pitkästä aikaa taivas oli niin pilvetön. Eilen iltapäivällä paistoi aurinko kuin kevään ensimmäisenä airueena.

Tänään teimme kävelylenkin ennen sarastusta. Pakkasta kymmenen astetta ja satoi kevyttä pakkaslunta.

11.1.2021

Viime vuonna luin kaikkiaan 46 kirjaa, viimeisenä David Foster Wallacen Päättymätön riemu. Aloin lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä sitä ennen, mutta kirjaan sen ylös vasta, kun olen saanut sen luettua loppuun, kaikki kymmenen osaa. Aloin tämän vuoden puolella lukea ääneen John Irvingin kirjaa Minä olen monta. Jos mustasukkaisuus, epäilykset ja petollisuus leimaa Proustin tekstiä, se leimaa myös Irvingiä ja Irving lisää mausteisiin homoseksuaalisuuden ja bi-versiot. Seksiä peitellymmin ja paljaammin, ilmeisemmin ja kätketymmin, kuvitelmia ja haaveita.

Olemme lukeneet nyt kaksi kolmasosaa Minä olen monta -romaanista. Se tulee olemaan ensimmäinen lukemani romaani tänä vuonna. Päänavaaja. Teksti on hyvää ja nautittavaa. Tarinassa siirrytään ajankohdasta toiseen ja takaisin, mutta en koe vaikeaksi pysyä kertomuksen mukana. Henkilöhahmot ovat kliseisen eläviä. He ovat persoonia, mutta vaarassa muuttua silkoisiksi tyypeiksi. Minä olen monta tuo mieleen Irvingin kirjan Garpin maailma. Ne ovat kuin sama tarina eri suunnilta tarkasteltuna tai eri valaistuksessa.