Viime keväänä ja kesällä, kun kirjoitin ensimmäisen version Kaksi tiikerintaljaa -käsikirjoituksesta, luin sen sitä mukaa ääneen Helenalle. Kun olin saanut kirjoituskerran päätökseen, lähetin tekstin hänelle sähköpostiin. Helena luki sen kokonaisuudessaan ja hyväksyi valtaosin. Joulukuussa luin sen itse ja totesin, että käsikirjoituksessa on paljon parannettavaa. Sain toisen kirjoituskerran päätökseen toissapäivänä ja kun kerroin, että seuraava askel on lukea se läpi, Helena ehdotti, että lukisin sen saman tien ääneen. Eilen aamulla aloitimme tämän projektin ja iltakuudelta olimme päätyneet sivulle 117. Kolmannes luettu.
Helena teki minun lukiessani omia merkintöjään vihkoonsa ja piirsi siihen, kuvitusta kenties. Ajatus oli, että arvostelisimme käsikirjoitusta, kun se olisi luettu kokonaan, mutta merkitsin jo tältä alkukolmannekselta itselleni ylös muistiin paranneltavia kohtia ja asioita. Isompia ja pienempiä. Listasin esimerkiksi, että Omat mietteet on rajattava vähemmäksi ja kirjoitettava ne jotenkin mielenkiintoisemmin. Se taitaa kattaa puolet käsikirjoituksesta, myös lukemista odottavasta kaksi kolmasosasta. Pysyväisohje. Jännitän eniten, kantaako juonikulku eli onko teksti koossa juonen osalta? Tuleeko käsikirjoitukseen vielä isoja ja mullistavia rakennemuutoksia vai onko siinä pelkkää hiomista? Kolmas kirjoituskerta odottaa, mutta häämöttääkö sen takana sitä seuraava tai seuraavia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti