Kolmas tänä vuonna lukemani kirja on D. T. Maxin elämäkerta David Foster Wallace. Varsin amerikkalainen henkilö, mutta tämän käsityksen olin luonut jo lukiessani aiemmin suomennettuja novellikokoelmia Kummatukkainen tyttö, Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja ja Hauskaa, mutta ei koskaan enää.
Omaan kirjoittamiseeni kuuluu sellaista, että teen sormiharjoituksia kuunnelmaa varten tai luonnostelen kuunnelmaa. Kaksi tiikerintaljaa on telakalla. Oikeastaan siinä tapahtui niin, että vesillelaskun yhteydessä unohtui pohjaluukku auki tai jotain vastaavaa ja alus upposi syväväylän pohjaan. Nyt siinä on kaksi vaihtoehtoa, nostaa se ylös tai jättää sinne vaikka sukelluskohteeksi. Se voi toimia aarrekammiona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti