Terveisiä Taavetista

 6.1.2021  

Helena Niemelän talvitöitä oli esillä Luumäen kunnantalolla kevättalvella 1997, Diva -taitelijanimellä. Asuimme silloin Urolla, Meijerin rivitaloilla ja kävelimme melkein päivittäin kauppaostoksille Taavettiin ja toisinaan kirjastoon. Matka oli sopiva aamupäivän taiteilun jälkeen. Siihen aikaan saattoi kavuta pihalta suoraan kuutostien luiskan ylös tien laitaan, kävellä siitä yli kevyen liikenteen väylälle, jatkaa sitä pitkin Pitkälle-Essolle, jossa oli risteyksen jälkeen alikulku ja kirkolta tulevaa tietä Taavetin keskustaan.  

Etelä-Saimaassa oli keskiviikkona maaliskuun viidentenä päivänä 1997 Matti Riihelän kirjoittama ja kuvalla varustama juttu luumäkeläistyneestä taiteilijasta. Silloin, yli kaksikymmentä vuotta sitten Taavetissa oli Etelä-Saimaan toimipiste. Artikkeli alkaa: ”Hienoista talvimaisemista ei vesisateiden ja plusasteiden jälkeen ole Luumäelläkään enää paljon jäljellä. Kunnantalon ala-aulassa talven komeutta voi vielä ihailla maalauksista. Helena Niemelän kuusi maalausta ovat sinisen, violetin, vihreän ja valkoisen sävyisiä tunnelmakuvia...”  

            

Artikkelista selviää, että taiteilija haikaili näyttelyä New Yorkiin. Nyt voi sanoa, että toistaiseksi tätä ei ole tapahtunut vielä. Toisaalta maailma on muuttunut tässä välissä, joten nyt taulut leviävät netin kautta minne ja missä vain.   

Luumäen Lehden numerossa 10, vuodelta 1997, on myös lehtikirjoitus Helena Niemelän taidenäyttelystä. Siitä selviää, että Galleria Montserrat on kutsunut taiteilijan pitämään näyttelyn tiloissaan, kun Helena oli lähettänyt sinne maalaamansa Selman mökin kuvan.    

                

 7.1.2021

Mielenkiintoista lukea vanhoista lehtikirjoituksista mitä suunnitteli tai haikaili aikoinaan, kauan sitten. Tai oikeastaan ne kirjoitukset eivät pidä paikkaansa. Lehtijutuissa on tarua ja totta, niin kuin Goethen muistelmakirjassa. Mielenkiintoista on todeta, miten toisin oma elämä on mennyt näinä reiluna kahtenakymmenenä vuotena tuon taidenäyttelyn ja lehtiartikkelien jälkeen, toisin kuin sitä kaavaili tai mihin yritti sitä vängätä ja kääntää. Käytännössä toteutui sellainen elämänkulku, joka on ollut hyvin arkista ja jokapäiväistä, mutta jota ei osannut silti kuvitella. Tapahtui kaikkea muuta. Tulevaisuutta on vaikea kuvitella.

 8.1.2021

Katsoimme eilen illalla myöhään, saunan jälkeen Tourist -elokuvan. Hyviä näyttelijäsuorituksia, lahjakkaat näyttelijät, kliseinen juoni ja tarinan kehys. Matkailumainos. Hauska. Kaikkea tätä. En ole pitänyt lukua kuinka monta kertaa olemme nähneet sen, mutta yli viisi kertaa, alle kymmenen.

Tänään aamulla Luumäen Lehti odotti postiluukussa. Paikallislehti tulee ja elää vielä, hyvä niin. Paikallisuus kiinnostaa. Paikalliset jutut tulee luettua tarkkaan. Luulen, että vanhat luumäkeläiset ja taavettilaiset lukevat ne vielä paljon tarkemmin kuin tällainen paluumuuttaja, jonka juuret ovat hajallaan eri puolilla Suomea.