Kalevala oli yhdestoista tänä vuonna lukemani kirja. Hyvä verrata näin tuoreeltaan vasta lukemiini Homeroksen teoksiin Ilias ja Odysseia. Kalevalassa on pienempiä kahakoita, mutta paljon on yhtäläistä. Samaa pullistelua ja mahtailua, mutta jospa Kalevalassa on hieman enemmän pelkkää sanan voimaa ja käyttöä. Lemminkäisen äiti haravoi Manalan joesta poikansa ruumiin kappeleina, kokoo ne ja saa pojan eläväksi. Pohjolan väki piilottaa kuun ja päivän valon vuoreen lukkojen taakse ja sitä Väinölän sankarit hakevat, samoin tulta. Kun nyt luin Kalevalan kokonaisuudessaan, se oli tuttuja tapahtumia ja tuttuja riimejä, mutta osa tästä runoelmasta on vähemmän siteerattua ja lainattua. Ohhoh, oli yksi sana, joka tuli eteen monta kertaa ja se hymyilytti. Helena on lukenut puolet Kalle Päätalon Iijoki -sarjan päätösosasta Pölhökanto Iijoen törmässä. Hän käy välillä Kallen maailmassa. Luimme iltapäivällä taas pätkän Stephen Kingin Mustaa tornia. Eddie Dean on nyt ”vedetty” Rolandin maailmaan. He olivat revolverein taistelussa huumejengiä vastaan ja pakenivat paikalta toiseen maailmaan ennen kuin paikalle hälytetyt poliisivoimat tekivät rynnäkön taistelupaikkana olleeseen kapakkaan. ”Vetäminen” on käytetty termi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti