Nollakeli. Suojasää. Mutta tuulta on reippaasti. Vielä maininta Kalle Päätalon Ennen ruskaa -teoksesta. Helena piti erikoisesti sen lopusta. Minä taas koin sen kovin ilmeisenä ja yllätyksettömänä. Niin eri tavalla ihmiset lukevat ja ymmärtävät tekstin. Aloitin Sirpa Kähkösen uusimman kirjan Vihreä sali. Siinä on selkeästi henkilönnimi, joka on äänessä, ensin nuori nainen ja seuraavaksi nuori mies. Hain kuitenkin tekstistä jotain harhautusta ja luin ensin, että tämä mieskertoja oli nurinkurisesti sama nainen kuin alussa ja kyse oli aiemmasta ajasta. Miksi näin? Kahdesta viitteestä: Koska mies pyysi työnantajaltaan voisarvien reseptiä ja kun tämä halusi ommella ystävänsä villapaidan kauluksen napin. Kun olin lukenut kirjaa viisikymmentä sivua, totesin, että kyllä tässä mieskertoja on mies, tällä on vain tällaisia harrastuksia ja totesin, että ajankohta on koko ajan sama. Tämän alun kompastelun jälkeen tarina ja kerronta tuntuvat varsin hyviltä ja mielenkiintoisilta. Helenalla on luvussa Päätalon Mustan lumen talvi, jossa pohjoisesta lähtee väkeä Ruotsiin. Kun pysähtyy miettimään tätä, Suomi menetti väkeään naapurivaltiolle. Eikö se ole menetys? Olisivatko valtiovalta ja poliitikot voineet vaikuttaa asiaan päätöksillään? Stephen Kingin Mustan tornin kolmannessa osassa, Joutomaassa, oli jännittävä sillanraunion ylitys ja sen jälkeen kuppatautinen roisto kaappasi Jaken. Muistin tämän edelliseltä lukukerralta. Arvioin, että meillä on jäljellä kolmen lukupäivän sessiot tätä kirjaa. Lainasin eilen valmiiksi, en seuraavaa, neljättä osaa, vaan hyppäsin sen yli ja otin Callan sudet odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti