Lehtien lööpeissä ennustettiin eilen aikaista kevättä. Eilen oli ensimmäinen kevätaurinkoinen päivä Luumäen Taavetissa. Vastasataneen puhtaat, valkoiset nietokset ja tykyt havupuitten oksilla vasten sinistä taivasta. Puolikuu ja pienenä erottuvan lentokoneen auringonsäteissä kimmeltävä kylki viisti kuun alareunaa. Säteitä on myös Stephen Kingin Mustan tornin Joutomaassa. King kehittelee mielikuvitustarinaansa: Tornia ympäröi kaksitoista vartiointiasemaa ja asemien ja Tornin välillä kulkee säde. Sen saa näkymään alkeellisella kompassilla, mutta sen näkee myös siitä miten ruohon- ja puitten lehdet kääntyvät osoittamaan säteen suuntaa, lintujen lentorata kääntyy säteen kohdalla ja samoin kääntyvät pilvet taivaalla Tornin suuntaan. Kun King oli tarinoinut tämän, hän siirtyi vaihteeksi Jaken maailmaan New Yorkiin. Jake aukoo pakonomaisesti ovia, koska hän aavistaa, että oven takana saattaa aueta autiomaa ja Rolandin maailma. Helena sanoo elävänsä nyt kolmessa maailmassa, Luumäen Taavetin arjessa, Kalle Päätalon luomassa fiktiossa ja päivittäisannoksessa Rolandin muuttuneessa maailmassa, jossa Tornin tasapaino on järkkynyt. Helenalla on kesken Myrsky Koillismaassa. Minä aloitin Nicholas Evansin kirjan Hevoskuiskaaja, yksi niitä kirjoja, jotka ovat jääneet jäytämään takaraivon muistilapulle, jossa kehotetaan tarttumaan teokseen, jo siksi, jotta tietäisin miksi ihmiset puhuvat siitä ja mistä siinä on puhe. Luin eilen sata sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti