Luumäen Taavetissa on nyt korkeat vanhanajan lumivallit teitten ja jalankulkuväylien laidoilla. Postikorttimaisemat, joissa tosin on hevosten, rekien ja hiihtäjien sijasta autoja ja lumilinkoja vetäviä jättitraktoreita. Ihmiset ovat samoja, samoin potkukelkat. Olen lukenut kahtena päivänä Sirpa Kähkösen kirjaa Lakanasiivet. Ensitutustumiseni Kähköseen. Teksti on hyvää, mutta romaanin henkilömäärä huimaa. Lakanasiivet on löytynyt meidän kirjahyllyymme kirjaston poistokirjalaarista vajaa neljä vuotta sitten. Luettuani melkein puolet kirjasta mieleeni tulee kirjailijoista Frans Emil Sillanpää, Kjell Westö, Eeva Joenpelto, jos mainitsen kolme ensimmäisenä mieleen nousevaa nimeä. Helena lukee edelleen Päätalon Pölhökantoa. Haimme eilen Luumäen pääkirjastosta varatun Kalle Päätalon Kairankävijä -romaanin. Kolmas painos vuodelta 1968, kaivettu varaston perukoilta. Huomaan sellaisen seikan Kallen kirjoissa, että ne on joko luettu resuiksi tai sitten painatuksellisesti kirjat eivät ole kovin kestäviä. Eilen pidimme myös yhteisen lukutuokiomme Kingin seikkailusarjassa, jossa lähestytään Mustaa tornia, vaikka lukija ei voi tietää ollaanko lähestymässä sitä vai loitontumassa kohteesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti