Korkeita, valkoisia lumipenkkoja Luumäen Taavetissa ja jääpuikkojen pitsiä mökkien räystäissä. Eilen varaamani Stephen Kingin Mustan tornin neljäs osa, Velho tuli tiistaikuljetuksessa kirjastoon. Kirja on julkaistu alun perin 90-luvun lopulla, ennen Kingin loukkaantumista liikenneonnettomuudessa, mutta tämä meillä käsillä oleva painos on 2000-luvulta ja jolloin kaikki Tornin seitsemän osaa olivat jo valmiina. Kirjassa on pitkä johdanto, essee siitä, miten yhdeksäntoistavuotiaana ihminen on voimansa tunnoissa ja lähdössä valloittamaan maailman. Kun aloin vuoden alussa lukea ääneen Tornia, päätin jättää Velhon kokonaan välistä. Muistin viiden vuoden takaa, että siinä tarina hypähtäisi menneisyyteen ja jota en kokenut hyvänä enkä onnistuneena. Velho on kuitenkin kirjoitettu niin, että siinä alussa Joutomaa -osa päättyy, lyhyt luku ja lopussa on lyhyt Callan sudet -osan alku. Olen lukemassa nämä liitännäiset, mutta hyppään yli välissä olevan kuusisataasivuisen muisteluksen. Eilen illalla luin loppuun Richard Munsonin kirjan Tesla. Se on kahdeskymmenestoinen lukemani kirja tänä vuonna. Helena luki eilen Leena Krohnin teoksen Mehiläispaviljonki ja aloitti joululahjakirjansa Jillian Hoffmanin esikoisen Cupido.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti