Kävelimme eilen, sunnuntaina aamuhämärissä Taavetin Linnalantietä länteen. Korkeat lumivallit reunustivat kevyen liikenteen väylää. Kahdessa mökissä puuston katveessa, joissa ei ollut näkynyt vuoteen tai noin eloa, oli valoa ikkunoissa. Hyvä. Molemmat kohteet taitavat olla varsinaisia mökki-ihmisten unelmia isoine tontteineen ja piharakennuksineen. Eilen luimme loppuun Stephen Kingin Mustan tornin toisen osan Kolme korttia pakasta. Se oli kolmastoista lukemani kirja tänä vuonna ja kolmas ääneen. Ennakkoon muistan mieltyneeni eniten juuri tähän osaan. Samoin muistan ennakkoon, että seuraava osa, Joutomaa, alkaa puolestaan kaikista upeimmin. Revolverimies, Mustan tornin avausosa tuli julki originaalina 1982 ja Kolme korttia pakasta viisi vuotta myöhemmin 1987. Stephen King kertoo kirjoittaneensa Revolverimiestä kaksitoista vuotta. Helenalla on Kalle Päätalon Koillismaa kesken. Hyvä kirja, hän kehuu painokkaasti. Goethen Faustia olen lukenut nyt kaksi kolmasosaa. Siinä oli välillä suvantojakso, mutta nyt se etenee jälleen vauhdikkaammin. Kirjoittamattomat moraali- ja sopivaisuussäännökset, jotka vallitsivat teoksen kirjoitusaikaan, ovat tosiaan kuin toisesta todellisuudesta, muinaisuudesta. Tässäkin kirjassa lukija talutetaan toiseen maailmaan ja sen käsitemaailmaan ja jotka eivät tunnu niin pelottavilta ja järkyttäviltä kuin kirjailija on ehkä tarkoittanut. Aika on eri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti