Kesäkuu alkaa. Viikko puolessa ja kohta loppuu koulut. Aurinko paistaa. Helenan kesäkirja Joycen Odysseus näkyy olevan hänellä puolessa välissä. Hän keksi huvikseen verrata minua Bloomiin, Odysseuksen päähenkilöön. Oho, sanoin. Eilen luin loppuun Jorma Korpelan Tohtori Finckelmanin. Se oli kahdeskymmenesseitsemäs lukemani kirja tänä vuonna. Joukossa on ohuita runokirjoja ja kokonaisia romaanisarjoja. En tee mitään ennätystä, merkitsen vain tapahtunutta muistiin. Aloin lukea eilen vielä kahta muuta kirjaa, Doris Lessingin Sommaren före mörkret ja Umberto Econ Prahan kalmistoa. Lainasin jälkimmäisen eilen kirjastosta. Kirjat ovat sellaisia, vinkkaavat tulemaan luokseen ja tarttumaan niihin. Hain Paloheimon kirjaa Kollaa kestää, mutta sitä ei osunut silmään sotakirjahyllyssä ja kun uutuushyllyssä ei ollut mitään, joka olisi kaapannut hihasta kiinni, astuin ensimmäiseen kirjahyllyvälikköön ja Econ teoksia oli siinä valmiina lainattavaksi. Luin muutaman sivun kummastakin näistä kirjoista ja molemmat olivat tasokkaampia kuin Korpelan teksti. Meillä on hyllyssä omia Lessingin kirjoja, sekä suomeksi että ruotsiksi ja yksi englanniksi. Verestän ruotsia jo siitäkin syystä, että olen kirjeenvaihdossa yhden ummikkoruotsinkielisen ihmisen kanssa ja kirjoitan hänelle kirjeitä kahdesti vuodessa syntymä- ja nimipäiväksi. Toivotan onnea ja kerron kuulumisia. Lessingiltä olen lukenut aiemmin originaalina kirjan The Golden Notebook. Tulee luettua uudestaan. Koska Luumäen pääkirjasto Taavetissa poistaa välillä kirjoja varastosta, meillä on nykyisin sama kirja myös suomen kielellä, Kultainen muistikirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti