Eilen Suomen Lipun päivänä oli asiaankuuluvasti suomalainen kesäsää ainakin Luumäen Taavetissa: Vettä ja aurinkoa ja lämpötila reilussa kymmenessä asteessa. Ahomansikka kukki tienpenkereessä. Eilen luin vaihteeksi yhtä kirjaa iltapäivällä ja illalla, Doris Lessingin Sommaren före mörkret -teosta. Tekstistä ja tarinasta tuli mieleen Ernest Hemingway. Mitä samaa näissä kirjailijoissa on? He ovat vakavissaan ja tosissaan. He ovat sanomassa jotain olennaista. He eivät ole kevyitä vitsailijoita. Nämä asiat eivät poissulje sitä, että molempien teksti on kuvaavaa ja kertovaa, nautittavaa. Lessing reissaa tässä fiktiossaan Lontoosta Istanbuliin ja edelleen Espanjaan kuuman elokuun lomakauden alkaessa. Hänen partnerinsa, mies, jonka seuraan hänen ei olisi ehkä pitänyt lähteä, sairastuu ja kun viikkoa myöhemmin päähenkilö sairastuu myös, hän väistyy matkaystävänsä rinnalta ja kiirehtii takaisin kotiin, Lontooseen. Sairaana hän muistaa vasta taksia tilatessaan, että he ovat vuokranneet asuntonsa pois kesäksi ja joutuu etsimään hotellin. Tuli mieleen, että mainitsin jossain aiemmassa postauksessa, että harjoitan tandem-luentaa, kun luen kahta eri kirjaa vuoron perään enkä peräkkäin. Mutta sitähän olen tehnyt kaiken aikaa lukiessani jotain kirjaa ääneen ja väsyttyäni jatkaessani hiljaa itsekseni toista, kesken olevaa kirjaa. Nämä eri kirjat ja tekstit eivät ole häiriintyneet eivätkä menneet sekaisin siitä. Helenalla on jäljellä jotain neljäkymmentä sivua tai vähemmän Joycen Odysseusta. Joko herra Bloom on nukkumassa ja herättänyt vuorostaan Mollyn, jonka ajatukset kehräävät yön kudosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti