Eilen käsikirjoitukseeni tuli kolme sivua lisää. Vuosi sitten kesällä päätin, että en yritä kirjoittaa mitään pitempää fiktiota, koska kesällä on niin paljon muuta, mutta niin vain naputtelin Puuska -nimisen yli sadan sivun pienoisromaanin. Tänä vuonna sain valmiiksi yhden yli kolmensadan sivun mittaisen tulevaisuusfiktion huhtikuussa ja aloin saman tien naputella sille jatkoa. En suunnitellut niin, mutta se tuntui luontevalta. Kun Helena luki sen edellisen käsikirjoituksen, hän kaipasi siihen jotain lisää. Hän ei halunnut hyvästellä vielä tekstin henkilöhahmoja ja niin liu'uin kokeillen tähän jatkokäsikirjoitukseen. Ajattelin, että saan sen alulle ennen kesätaukoa ja jota ei ole vielä tullut. Jatkuu. Helenalla on luvussa Åsa Nilsonnen dekkari Pimeään peitetty. Se on tullut hyllyymme Luumäen pääkirjaston poistokirjoista. Olen lukenut Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan viimeistä osaa Muutoksen aika yli kolmanneksen. Kertooko tämä sarja Lessingin omasta elämästä? Se oletus kulkee jossain taustalla, vaikka muistutankin itseäni, että tämä on myös fiktiota. Muutoksen aika tuntuu vielä voimakkaammin puhtaalta fiktiolta ja mikä on aivan oikein. Elämäkerrat ovat erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti