Uefa Nation Leaguen jalkapallokierros käynnistyi eilen. Samoja pelaajia kuin talvikauden seuraotteluissa, nyt maajoukkueissa. Tosin yksi pannaan julistettu on poissa, pelit peruttu. Yksi leikkikaveri vähemmän urheilun hiekkalaatikolla. Hoh hoijaa. Sataa suhjuttaa Luumäen Taavetissa. Eilisen jälkeen uusin käsikirjoitukseni on sivulla 97. Helena nautiskelee yhä Pentti Saarikosken suomentamasta James Joycen Odysseuksesta, joka ilmestyi pyöreästi sata vuotta sitten, yhden maailmansodan raunioissa ja toista tuhoa valmisteltaessa ja odoteltaessa. Joyce eli mielessään Irlannin Dublinissa, mutta todellisuudessa Pariisissa, Triestessä ja missä milloinkin. Kirjailija kirjoitti vaihtoehtokirjallisuutta ja on ihme, että hänenkin teoksensa on julkaistu. Joku voisi väittää, että maailmankirjallisuudesta puuttuisi jotain ilman Joycea. Minä luin eilen kymmeniä sivuja Doris Lessingin kirjaa Sommaren före mörkret, joka tarina sijoittuu vuoteen 1948. Siinä on alussa sähkökatkos Lontoossa ja kotiäiti yrittää saada veden kiehumaan kattilassa kolmijalalla nuotiotulella. Sodan jälkeen. Lessingin Sommaren före mörkret on toinen kirja, jota luen häneltä, mutta tuntuu siltä, että saatan lukea lisää niitä. Kirjailija tekee vakaita huomioita. Umberto Eco kuljettaa omaa tarinaansa vielä vanhemmassa ajassa ja taitaa leikitellä sillä, kirjoittaa verestykseksi vanhaa historiaa ja anekdootteja ja haastaa ainakin minut kysymään, pohjaako tämä stoori johonkin fakta-aineistoon? Hyvää tekstiä sinänsä. Hauskaa, että Prahan kalmisto -teoksessa on vanhaa kuvitusta mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti