Tänään postauskuvana on omenankukka ja eilen oli kukkimaan alkava lupiini. Lupiineista ja lupiinien hävittämisestä on puhuttu vuosia. En ole kovin vakuuttunut luonnon muokkaamisen tarpeellisuudesta. Luonto selviytyy, mutta ihminen on talouden rajaamassa karsinassaan. Omassa kirjoitusprojektissani saavutin eilen sadan sivun rajan. Aloitin käsikirjoituksen huhtikuun kahdeskymmenesneljäs päivä. Päivärutiinini alkaa aamulla ennen kuutta, kun kirjoitan päivän postauksen, johon olen saattanut tehdä mainintoja jo edellisenä päivänä. Lähetän postaustekstin Helenalle ja hän lisää siihen kuvan tai kuvat ja minä siirryn käsikirjoitukseeni. Ehdin työstää sitä puoli tuntia, tunnin, kenties kauemminkin ennen kuin lähdemme aamukävelylle ja kauppa-asioille. Kun palaamme kotiin, uppoudun taas omaan tekstiini ennen ruokailua, sitten seuraa päivänokoset ja päiväkävely, vielä puoli tuntia koneella käsikirjoituksen parissa, kirjoitan päiväkirjaotteen, talletan muuttuneet tiedostot tikulle ja vaihdan kaunokirjoitukselle eli kirjoitan käsin toista päiväkirjaa vihkoon ja osoitan ne Helenalle. Iltapäivällä luen, eilen pääosin Doris Lessingin kirjaa Sommaren före mörkret, eilen myös Sienilehteä ja Umberto Econ Prahan kalmisto -romaania. Saunoimme. Iltaviimeiseksi katsoimme jalkapalloa: Tanska voitti Ranskan tämän kotikentällä. Pelin jälkeen vietimme hetken parvekkeella. Kuunsirppi näkyi vaalealla taivaalla. Helena lukee edelleen James Joycen Odysseusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti