Toukokuun viimeisen päivän aamu. Näin juuri keittiön ikkunasta, kun kaksi joutsenta lensi tästä yli. Lämpötila Luumäen Taavetissa on kymmenen astetta. Kolme metriä tuulta idästä ja ennusteessa luvataan päivällä sadetta. Eilen edistyin neljä sivua uusinta käsikirjoitustani. Se on muokkaantumassa sivulla 86. Kirjoitin eilen ensin noin kolme sivua jatkoa tarinaan ja päivemmällä lisäsin noin sivun tarinan väliin. Luin sata sivua Jorma Korpelan kirjaa Tohtori Finckelman. Meillä on siitä WSOY:n taskukirjaversio, näkyy olevan toinen painos. Kirjaston sivuilta näin, että kirjasta on otettu kolmas painos vuosituhannen vaihteen aikoihin. Korpelan kirjailijanaika sijoittuu samaan aikakauteen kuin vaikkapa – Leo Kalervo, Marko Tapio, Veijo Meri, Väinö Linna ja Kalle Päätalo, jotka viisi viimeksimainittua ovat jääneet selvemmin ja ehjempinä mieleen. Korpela jää näiden suuruuksien varjoon, jää kummajaiseksi. Finckelman on veijariromaani, mutta sen henkilöhahmot maistuvat minusta paperisilta, kliseiltä. Kielellistä nokkeluutta ja osaamista on, mutta niin olettaakin akateemisesti sivistyneeltä opettajalta. Mikään Finckelmanissa ei viittaa sen koommin Toivakkaan kuin Kuopioon. Jokin maaseutupaikka ja jokin pikkukaupunki, maa Suomi, vaikka sekin voisi olla mikä hyvänsä maa tai ei maapallolla ollenkaan. Ehkä vain ajatuksissa, anekdoottina. Saan luettua kirjan tänään loppuun. Helena odottaa mielenkiinnolla, mitä alan lukea seuraavaksi? Tiedän ja en tiedä, katsotaan. Helenalla on Joycen Odysseus tukevasti menossa. Hän näkee siinä yhtymäkohtia nyt Finnegans Wake -teokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti