Nollassa aamukuudelta täällä etelärannikolla. Eilen kävelimme aamuyhdeksän aikaan raikkaassa pohjoistuulessa Munkkiniemeen kirjastoon. Lätäköt olivat ohuessa riitteessä. Haimme varaamani Lawrence Durrellin kirjat Balthazar ja Mountolive. Nyt on koko sarja odottamassa klaffipiirongin päällä. Helena otti paluumatkalla kuvan Paciuksenkadun värikkäistä jalopihlajista vai mitä niinejä ovat. Uusimmalla tekstilläni on jo nimi tai työnimi: Vuoropuhelua. Illalla saunassa tajuntani alkoi ideoida tekstiä eteenpäin. Unet käyvät oudommiksi. Ovatko nämä hyviä merkkejä? Kertovatko ne siitä, että olen oikealla tiellä? Helena kutoo sukkia ja iltapäivällä luin yli kahden tunnin ajan ääneen Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Siinä oli alussa Madeleine -leivoksen alustus eli nuori päähenkilö kastaa leivosta teehen ja muistojen kanavat aukeavat ja hätkähdyttävät häntä. Iltaviimeiseksi luin loppuun Durrellin Justinen. Helena luki Eeva Kilven runokokoelmaa Ennen kuolemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti