Yöllä on satanut sen verran lunta täällä etelärannikolla, että sitä on ohuena sipaisuna valikoiduissa kohdissa hiekkalaatikolla, nurmikon kukkalaveteilla ja muilla kylmillä pinnoilla. Helenan eilen ottamassa kuvassa on sen sijaan auringonpaistetta Tilkankadulla. Helenalla oli kauppareissulla järjestelmäkamera mukana siinä toivossa, että näkisimme harmaahaikaran, mutta ei ollut sitä tuuria. Mustarastaita oli näyttävästi kaikilla pihoilla ja oksilla ja varpusia. Luin eilen läpi Vuoropuhelua -tekstini. Jatkoin sivun verran. Luimme ääneen iltapäivällä Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania. Menossa toinen nide, jossa on kaksi osaa, Swannin rakkaus, jonka luimme loppuun ja toisena Paikannimet: nimi. Jätimme sen tälle päivälle. Helena sai minun kaulahuivini kudottua ja pääsin kokeilemaan kietaista sen kaulaani. Hän luki illalla sängyssä loppuun Donna Leonin dekkarin Hetken huumaa. Minä olen lukenut yli kolmasosan Lawrence Durrellin Cleaa, jossa on sota-aika Aleksandriassa. Toinen maailmansota, vaikka varsinaisesti vuosilukuja ei ole esillä. Palestiina -nimi vilahtaa tekstissä silloin tällöin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti