Eilen vietimme ja juhlistimme lokakuun yhdeksättätoista päivää aloittamalla talvikauden ääneenlukusessiot. Ehdotin jo keväällä tai kesällä, että ensimmäiseksi tekee mieli lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Olemme lukeneet sen molemmat useamman kerran itseksemme, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun luen sen ääneen ja Helena kuuntelee sen ensimmäisen kerran. Luin viisikymmentä sivua. Löysin siitä jälleen uusia, kiinnostavia kohtia. Helena ennakoi lukusessiota ja otti jo aamulla sukankutimen esiin. Hänen ei pitänyt neuloa nyt syksyllä sukkia, mutta yksi sukka tuli iltaan mennessä melkein valmiiksi. Eilen, yhdeksästoista päivä meille tuli vuosi ja kuukausi täyteen Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Kirjoitin aamupäivällä neljä sivua lisää tekstiä X -tiedostoon. Sitä on koossa yhdeksän sivua. Helenalla on runoja unilukemisina, Katja Meriluodon ja Eeva Kilven tuotantoa. Yöllä löysin kirjan sängystä välistämme. Minä luin jonkin matkaa Lawrence Durrellin Justinea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti