Eilen otimme kuvia punahehkuisista puista menomatkalla Munkkiniemen kirjastoon. Helenalla oli noudettavissa Heli Pekkarisen Kylässä Italiassa. Saman tien tarttui mukaan asiakashyllystä Alistair Macleanin Kun kello lyö... Kauan sitten luin sen ensimmäisenä Macleanin jännärinä. Kirjastossa oli koululaisia ja lisäksi sinne tuli päivähoitolapsia, jotka aloittivat vierailunsa evästelemällä pöytien ääressä. Äänten sorinaa ja hälinää toisin kuin minun nuoruuteni kirjaston hiljaisuudessa. Sää oli mainio, lämpötila lähellä nollaa. Kirjoitin eilen kolme sivua Vuoropuhelua. Sitä on nyt 23 sivua. Helena osti lisää lankaa kaupasta. Iltapäivällä aloimme lukea Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin toista osaa, Swannin rakkaus. Suomentaja on Inkeri Tuomikoski. Ensimmäinen osa, Combray on Pirkko Peltosen ja Helvi Nurmisen suomentama. Heidän jälkeensä Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin suomentajana teki elämäntyönsä Inkeri Tuomikoski. Viimeinen osa on Annikki Sunin kääntämä. Eilen illalla näimme kuun pilvien raossa ja myöhemmin ensimmäiset räntähiutaleet satoivat pihalamppujen valoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti