Tänään on YK:n päivä ja Rukouspäivä. Kuuluuko Suomi vielä YK:hon, rauhanpuolustajiin? Mihin Suomi kuuluu? Rukoilla voi kuitenkin. Eilen oli Suomalaisen käsityön päivä. Helena luki sen jossain välissä facebookista. Kauppareissulla kävelimme pitkin syksyisen Mannerheimintien jalkakäytävää. Tietä reunustavat ruotsinpihlajat varistavat kellertyneitä lehtiään. Kirjoitin eilen aamupuolella neljä sivua Vuoropuhelua. Helena kutoo villasukkia asepalveluksesta pian palaavalle nuorelle miehelle. Luimme loppuun Combrayn, Marcel Proustin suurromaanin, Kadonnutta aikaa etsimässä, ensimmäisen osan. Helena kehuu kirjailijan kuvaustaitoa, minä myös. Ajattelen, että Proust ei olisi välttämättä kuunnellut niitä kirjoitusohjeita, joissa kehotetaan välttämään liikoja adjektiiveja ja jättämään lukijalle tilaa. Proustilla on tavoite kuvata haipuvaista aikaa ja hän tekee sen. Eilen illalla meille näytettiin Aasian Mestarien liigan ottelua. Katsoimme sen toisen puoliajan puoleen väliin. Helena lukee edelleen “joutomaata”, Sutisen kirjaa Kuolleiden muistomerkkien vuosisata. Se on tuliainen vuoden 2018 Helsingin kirjamessuilta, kahden euron kirja. Minulla on loppupuolella Durrellin Balthazar, Aleksandria kvartetista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti