Perjantai. Kolme astetta aamukuudelta täällä etelärannikolla. Ruskan värit ovat hehkeimmillään. Helena osti kaupasta lisää lankaa, nimenomaan sukkalankaa. Hän kutoo pehmeitä paketteja jouluun. Yleisön pyynnöstä. Luin Vuoropuhelua läpi eilen aamulla, 26 sivua. Tein muutamia korjauksia ja lisäyksiä. Jatkoin sivun verran. Iltapäivällä luin ääneen lemmenkipeän, mustasukkaisen Swannin, Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin erään henkilöhahmon tekemisistä ja kokemisista Odette -nimisen puolimaailman naisen kanssa. Luimme neljäkymmentä sivua. Luin vielä saman verran Lawrence Durrellin Aleksandria kvartetin Mountoliveä. Luen kahta pitkää romaanisarjaa rinnakkain. Durrell kertoo tässä omassa sarjassaan samasta aiheesta kolmelta eri suunnalta valotettuna, mikä tuntuu veikeältä. Mountoliven puoliväliin mennessä kertomuksen ja sen tapahtumien aika on edennyt samaan hetkeen kuin edeltävissä osissa, Justinessa ja Balthazarissa, mutta nyt tuli uutta asiaa ja ennen käsittelemätöntä. Helena jatkaa unilukemisina Ville-Juhani Sutisen kirjan, Kuolleiden muistomerkkien vuosisata, parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti