Perjantaita. Kolme kuukautta jouluun. Luin eilen aamupäivällä uudistamani Me puhallamme kynttilöitä -käsikirjoituksen läpi. Olin tyytyväinen siihen tai ainakin luulen niin. Tekstissä oli ehkä kymmenen kirjoitusvirhettä ja muutamassa kohdassa oli parantamisen varaa. Tällaiset seikat ja huomiot sekoittavat lukukokemusta. Eli otan tekstin esiin ja korjaan ja parantelen sitä ja sen jälkeen luen sen läpi uusin innoin. Toissapäivänä rohkaisin mieleni ja tartuin Kalle Päätalon Viimeinen savotta -romaaniin. Luin sen ensimmäisen ja edellisen kerran viisikymmentä vuotta sitten. Innostuin silloin tästä tekstistä ja huomasin nyt ilahtuen, että teksti on säilyttänyt vetonsa. En erehtynyt tuntemuksissani silloin lapsuuden ja nuoruuden välimailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti