Olemme käyneet monina aamuina päivän valjettua kävellen metsässä. Puolukat kypsyvät vähitellen, vielä on mustikoita varvuissa ja uusia sieniä nousee karikkeesta. Löysin kivistä ladotun muistomerkin, oletan sen sellaiseksi. Siellä se on polunvarressa mäkirinteessä. Uusi proosaversio aiheesta Me puhallamme kynttilöitä on ollut työn alla viikon. Olen siinä sivulla kolmekymmentä. Muutan entisen tekstin kappalejärjestystä kronologisemmaksi ja kirjoitan uutta sekaan. Alunperin Me puhallamme kynttilöitä on vajaan sadan sivun pituinen pienoisromaani. Viime syksynä se oli esillä Kaunis kesäpäivä -blogissa, mutta olin tehnyt siihen jo silloin runsaasti muutoksia. Muutokset jatkuvat. Luen Hannu Salaman Elämän opetuslapsia. Onko se kirjailijan viimeinen iso kirja? Miehen tyyli, kirjailijan ääni on pysynyt omana tunnistettavanaan. Olen lukenut Elämän opetuslapsia -sarjan ensimmäisen osan ja sata sivua toista kirjaa. Sikäli tulee mieleen Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, että Salama ja Bulgakov seikkailevat molemmat pitkät tekstikatkelmat raamatullisissa maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti