Tyypillinen aamupäivä limitellen tunti päiväkirjaa ja Kaunis kesäpäivä -blogia, tunti mustikassa ja tulossa tunti Yli -käsikirjoitusta ja tunti lukemista. Eilen iltamyöhällä luontohavaintoja parvekkeelta: Lokinpoikanen Luumäen Taavetin Vallitiellä ja vaaleanruskea kissa pysähtyy risteykseen, jolloin lokki lentää muutaman siiveniskun kauemmas ja jää seuraamaan, kun kissa vilistää Joukolantietä etelään. Hetkeä myöhemmin rusakko istuu risteyksessä, yhtäkkinen ilmestys aina, lähtee loikkimaan Joukolantietä pohjoiseen, häipyy näkyvistä rivitalon päädyn omena- ja kriikunapuiden taakse ja näkyy jälleen kauempana Joukolantietä. Tietä pitkin. Helena alkoi lukea David Foster Wallacen viimeistä, kesken jäänyttä romaania The Pale King. Hän luki eilen loppuun Huovisen Porsaan paperit ja aloitti Jörn Donnerin Linnun varjon. Tytti Parraksen Jojo on minulla loppukäänteissä. Hyvä romaani. Ajattelen kuusikymmentälukua. Olen sen tunnelmissa. Se erottuu kaikista vuosikymmenistä, myös Suomessa. Kirjallisuudessa Saarikoski, Salama ja Kejonen ja muut antoivat palaa ja Tytti Parras yhtenä ja teksti on hyvää, luistavaa ja kuvaavaa. Musiikissa Beatles ja Rollarit valtasivat maailman, ottivat kantaa Amerikan neekerien kohteluun ja vaikuttivat Suomeenkin kaukaisina airueina ja tänne syntyi bändejä. Sota ja jälleenrakennus, kautta Euroopan, vaurioiden ja vahinkojen ja pilattujen suhteiden korjaaminen oli tehty ja tuuletus saattoi alkaa. Hyvä kuusikymmentäluku, tule takaisin, optimismi ja usko parempaan ja rauhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti