Yksitoista astetta Luumäen Taavetissa aamuviideltä. Hieno ilma käydä mustikassa. Luin eilen Helvi Hämäläisen esikoisteoksen Kaunis sielu, jonka Hämäläinen kirjoitti kaksikymmentävuotiaana 1927. Se julkaistiin vasta 2001. Aihe oli silloin kauan sitten liian räväkkä kustantajille. Tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Helvi Hämäläiseltä. Ajattelen hänen elämäänsä, että hän on nähnyt ja todistanut Suomen itsenäisyyden alkuvuodet ja toisen maailmansodan ajan. Maailma on muuttunut paljon hänen elinikänsä aikana. Kuvittelen, että hän voisi kertoa viisaita asioita sodasta, puutteesta ja rauhasta. Varmaan myös realismista, olemassaolevien tosiasioiden hyväksymisestä. Eilen katsoimme iltamyöhällä jälleen naisten EM-jalkapalloa Saksa vastaan Ranska. Helena veikkasi lopputulosta kolme kaksi ja minä nolla yksi. Kaksi yksi toteutui. Helena luki eilen loppuun Doris Lessingin teoksen Kultainen muistikirja ja Houllebecqin Alkeishiukkaset ja aloitti Veikko Huovisen Porsaan paperit. Minä lainasin kirjastosta Tytti Parraksen Jojon. En ole lukenut sitä aiemmin. Paikkaan vähin erin näitä aukkoja sivistyksessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti