Tilkankadulla

    

 Hyvää Aleksis Kiven päivää. Aurinko paistoi eilen ja helli helsinkiläisiä. Illalla myöhään täysikuu tuli esiin viereisen talon katonlappeen takaa ja näkyi parvekkeellemme. Tuurit ja viuhkat olivat kohdallaan miesten jalkapallossa, kun arvottiin kahden vuoden päässä olevien em-kisojen karsintalohkot. Joutuu opettelemaan. Suomella on vastassa Tanska, Slovenia, Kazakstan, Pohjois-Irlanti ja San Marino. Me aloitamme neljännen viikkomme Tilkankadulla, Helsingin Pikku Huopalahdessa. Eilen löysimme kateissa olleen valokuvan. Se oli kellarissa yhdessä banaanilaatikossa. Laitoimme kuvan kehyksiin ja seinälle. Vietimme muuten lepopäivää, ulkoilimme ja otimme valokuvia. Televisiosta tuli lisäksi jalkapalloa pitkin iltapäivää ja iltaa, englantilaisella ja suomalaisella selostuksella. Puhuin saunan lauteilla Helenalle, että tuntuu siltä, että alan huomenna eli siis tänään lukea fiktiivisiä tulevaisuuskäsikirjoituksiani. Kuviteltua tulevaisuuden maailmaa. Moni kirjoittaja palaa menneeseen, omaansa tai kollektiiviseen ja olen tapaillut itsekin omaa tarinaani ja elämäntietäni, joka tunnustelu on tosin jäänyt vähäiseksi. Jokin hankaa vastaan. Jos kirjoitan oman tarinani, eikö minun pitäisi ottaa mukaan myös Helenan tarina? Jo pelkkä ajatus tekee siitä tarinaa, fiktiota, ei totta. En aio haastatella Helenaa, pyytää häntä muistelemaan vanhoja asioita. Voiko sitä paitsi valita kertooko tosia vai valeita? En luota muistiini. Se on vilpistelijä ja vääristelijä, joka lisäksi unohtaa. Kun aloitin tulevaisuustarinaani, se oli siinä mielessä tilaustyö, että tein sen ensimmäisen version kirjoituskilpailuun. En saanut alkuideaa, vaan minulle annettiin se. Mietin tulevaisuutta ja päädyin siihen lähtökohtaan, että Suomi liittyy Natoon ja että rauhan aika on takana. Monet entiset mahtimaat saavat väistyä, joutuvat ahdinkoon ja uudet valtiaat tulevat tilalle. Osallistuin työlläni kirjoituskilpailuun. En pärjännyt. Myöhemmin palasin tähän fiktioon, viime vuonna, kirjoitin sen laveammin ja lähetin sen maailmalle. Helena luki käsikirjoituksen. Hän kaipasi tarinaan jatkoa. Olin itsekin päätynyt siihen, että taidanpa pysyä siellä mielikuvitusmaailmassa, tulevaisuudessa vuonna 2053. Tänään, huomenna tai ylihuomenna menen sinne. Tulevaisuus odottaa meitä.