Eilen, perjantaina aloin lukea Yli -käsikirjoitusta. Parissa lukurupeamassa etenin siinä sivulle 52. Huomasin, että mieleni sijoitti sen tähän meidän nykyiseen maisemaamme, vaikka tekstin tapahtumapaikka on aivan toisaalla. Leijailin Mannerheimintiellä siinä kohtaa, missä kevyen liikenteen väylä nousee Paciuksenkaaren päästä ylös Manskulle. Lukukuvia. Olemme kulkeneet siitä kohtaa niin usein, että se on piirtynyt aivoihin. Yli tuntuu tähän mennessä hyvältä ja lupaavalta. Se tuntuu jopa valmiimmalta kuin Et tiedä minne olet menossa -käsikirjoitus, joka sekin parani mielestäni loppua kohden. Harmittavasti siinä on kuitenkin keskikohdalla ja myös muuten sellaista heikompaa tekstiä, joka pitää käydä läpi. Helena tekee akvarellipäiväkirjaa, jättää luonnoksen kuivumaan välillä ja virkkaa silloin isoäidinneliöitä tai lukee. Nyt hän lukee, lukee paksua lainakirjaa. Lähdimme eilen kymmenen jälkeen aamupäivällä Munkkiniemen sivukirjastoon, joka on lähikirjastomme. Kartalta arvioiden sinne on yhtä pitkä patikkamatka kuin olisi Etelä-Haagan kirjastoon. Saimme kirjastokortit ja Helena lainasi Murakamin kirjan Komtuurin surma, jonka olemme lukeneet molemmat aiemmin. Minä harhailin kauemmin kirjaston hyllyjen välissä ennen kuin etsin käsiini Runbergin runoelman Fänrik Ståls sängner. Sitä ei ollut lainattavissa heili-kirjastoista, mutta täällä tämä arvoteos oli omalla paikallaan ruotsinkielisissä runoissa. Munkkiniemen kirjasto on meille tuttu kahdenkymmenen vuoden takaa, kun asuimme vuoden verran Huopalahdentiellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti