Pakkasaamu, aste miinuksella. Piha oli eilen keltaisenaan lehtiä poppelien alla. Aurinko paistoi pikkutytön koristemaalaamaan katuharjaan. Hän tuskin muistaa sitä harjaa enää. Se kulki muuton yhdessä sauvakävelysauvojen, kokoontaitettavan, metallisen maalaustelineen, valokuvauskolmijalan ja onkivavan matkassa ja on nyt parvekkeen nurkassa odottamassa talvea ja lumituiskuja. Ihanaa, parvekkeemme ei ole lasitettu. Pidin eilen välipäivän Yli -käsikirjoituksessa, sen luennassa. Kirjoitin vain monia päiväkirjojani, yhtä itselleni, toista Helenalle, kaunokirjoituksella lyijytäytekynällä vihkoon ja kolmantena tekstiä Kaunis kesäpäivä -blogiin. Muuten olin joutilas ja mietiskelin. Siinä tulee kaikkea mieleen. Ajattelin käsitettä sukupolvi, sen pituutta? Laitoin haun nettiin ja selvisi, että se on noin kolmekymmentä vuotta. Väestötieteessä käytetään laskennallisesti naisia, minkä ikäisinä naiset synnyttävät keskimäärin. Suomessa lukema on tällä hetkellä noin kolmekymmentä vuotta. Jos pyöristää sen verran, että sataan vuoteen mahtuu kolme sukupolvea, tuhannessa vuodessa niitä on kolmekymmentä ja ajanlaskun alusta alkaen sukupolvia on kuusikymmentä tai yli. Sanotaan vaikka seitsemänkymmentä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen on elänyt reilu kolme sukupolvea ja Toisen maailmansodan jälkeen vajaa kolme. Suomen sodan 1808 ja 09 jälkeen on elänyt seitsemän sukupolvea. Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen on elänyt yli kahdeksan sukupolvea. Toinen asia: Yhdessä tai kahdessa sukupolvessa kaikki unohtuu ja pyyhkiytyy pois muistista. Melkein kaikki asiat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti