Tuuli riipii lehtiä puista ja pensaista. Meidän eli taloyhtiön pihalla on yhdeksän poppelia, kapeita, korkeita puita rivissä kaarena. Ne myötäilevät B-rapun pihan puolen sisäänkäynnin eteen johtavaa kaarevaa, loivasti nousevaa pyörätuoliluiskaa, jonka toisesta päästä tulevat betonirappuset alas pihalle. Rapun ovelle vie ritilätaso. Eilen edistyin Et tiedä minne olet menossa -käsikirjoituksen luvussa sivulle 200. Aamupäivällä Helena valikoi lisää seinälle meneviä, kehystettyjä valokuvia ja loput valokuvat päätyivät kapsäkkiin. Ostimme kaupasta sosekeittoaineet, kaalia, porkkanaa, paprikaa ja kesäkurpitsan. Helena pääsi tekemään uudella liedellä ison kattilallisen keittoa. Päiväunien jälkeen kysyin olemmeko käymässä vielä ulkona vai jatkanko lukuharjoituksia? Helena vastasi, että hän ei ole lähdössä minnekään. Tiesimme, että viiden aikaan iltapäivällä alkaa jalkapallo-ottelu, joten minulla oli muutama tunti aikaa lukea eteenpäin käsikirjoitusta. Luin ja Helena istui sohvalla takanani. Hänen kännykässään oli jotain säädettävää ja hän sulki sen ja avasi uudestaan. Silloin kuului epäuskoinen kommentti: Sim -kortti meni lukkoon ja kone pyytää puk -koodia. Eli me lähdemme, keskustaan, totesin? Ei! Helena ei halunnut lähteä ja hän taisi miettiä asiaa viisi sekuntia tai korkeintaan kymmenen ennen kuin myönsi, että ei voi tehdä muutakaan. Joten lähdimme kympin ratikan päättärille, ajoimme Lasipalatsin pysäkille, kävimme alan liikkeessä, josta sai tarvittavan koodin ja ajoimme samalla lipulla takaisin Huopalahteen. Ehdimme sopivasti seuraamaan matsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti