Krysanteemi kaatui tuulessa nurin parvekkeella. Hyvä, että Helena oli nostanut sen varoksi parvekepöydältä lattialle. Eilen iltapäivän lopulla selkeni ja aurinko näyttäytyi. Odotin milloin näemme kuun ja se tuli esiin katon lappeen takaa yhdeksän aikoihin illalla. Upeaa. Seurasimme kuun kulkua olohuoneen ikkunasta samalla, kun katsoimme jalkapalloa televisiosta. Eilen minulla piti niin kiirettä tai muusta syystä en tehnyt jumppaliikkeitä enkä lukenut Allen Ginsbergin Kaddishia. Siirsin valikoiden tekstitiedostoja muistitikulta tälle perintökoneelle vai pitäisikö sitä kutsua yhteiskoneeksi. Kirjasin samalla muistivihkoon ylös jokaisen siirtämäni tiedoston. Helena kävi läpi lanka- ja käsityövarastonsa, kuusi banaanilaatikkoa, joista yksi tyhjeni muuhun käyttöön: Kannoimme siinä kellariin polkupyörätarvikkeet ja muuta sekalaista tavaraa. Kellarissa totesin, että ei ole mieltä säilyttää niitä hyllytasoja, jotka olin pinonut varaston nurkkaan lattialle. Roskiin. Myöhemmin kotona en muistanut enää enkä ollut varma, sammutinko led-retkivalaisimen vai ei? Tein varta vasten reissun pihan poikki toiseen rappuun ja alas kellariin. Olin sammuttanut lyhdyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti