Uusi kohdevalaisin luo hohdettaan klaffipiirongille. Eilen aamupäivällä siivosin parvekkeen lattialaudoituksen alta kuonat pois niin kuin suunnittelin ja naputin kohonneet naulankannat alas. Kymmenen jälkeen lähdimme keskustaan ja vietimme liikkeellä kuusi tuntia. Kympillä Lasipalatsin pysäkille. Jonotusta asiakaspalvelussa, että saimme jäsenyytemme kuntoon. Kakkosen ratikalla Triplaan. Olimme toisen kerran käymässä siellä. Kävelykeskus. Löysimme uunivuoan. Jatkoimme kävelyä kevyessä sateessa Eläintarhan Nesteelle syömään. Helena otti vähän kevyemmän evään, mutta minä olin pizzatuulella. Haimme varsinaisesti kylpyhuoneeseen seinälle ripustettavaa ritiläkoria, jossa voisi pitää hiusharjoja ja muuta tilaa vievää. Päätimme jatkaa matkaa Ruoholahteen. Kakkosella ja kasilla. Rautakaupasta Helena löysi mieleisensä mopin tai se taitaa olla lasta, johon hän laittaa siivousliinan kiinni ja pyyhkii sillä pölyt lattiapinnoista. Kylpyhuonetarvikkeita oli jonkinmoinen seinällinen, mutta ei sellaista yksinkertaista koria, jota etsimme. Seuraava kauppa ja sitä seuraava, Tokmanni, josta ei löytynyt koria kylppäriin, mutta muovikassiin mahtuva laatikko, jossa oli koottava lattiavalaisin. Minä olen tottunut sanomaan jalkalamppu. Palasimme tyytyväisinä takaisin Pikku Huopalahteen ja askartelin valaisimen kasaan. En hakenut juuri tällaista mallia, mutta kun se seisoi paikoillaan klaffipiirongin vieressä, totesin, että se näytti ihan hyvältä. Ja tietenkin valaisee, mikä on pääasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti