Seitsemän astetta. Kirkas taivas. Orionin tähdistö näkyy parvekkeelta. Seulasten utuinen läikkä vieressä yläpuolella. Iltayöstä ihailimme kuuta. Sen lähellä erottui kirkas Jupiter. Tarkistin sen Almanakasta. Eilen Helena aukoi kaikki ne kenkälaatikot, joissa kehyksissä olevat valokuvat ovat reissanneet ja niitä on nyt rivinä olohuoneen ikkunalaudalla. Muun hyvän lisäksi meillä on täällä Tilkankadun asunnossa olo- ja makuuhuoneessa kunnolliset ikkunalaudat. Ei sentään aivan sellaisia kuin vanhoissa kivimuureissa, joissa voi istua ikkunasyvennyksessä. Yksi valokuva, joka on odottanut kehystämistä, on kateissa. Tänään totuttelen viidettä päivää tähän uuteen läppäriin ja se tuntuu niin käteen sopivalta, että voisin sen puolesta palata jatkamaan fiktioiden parissa. Luumäen Taavetissa luin muuttolaatikoiden keskellä Yli -käsikirjoituksen läpi ja tein siihen lyöntikorjaukset, mutta sen jälkeen en ole avannut tätä tarinaa. Mietin lukisinko ensin edeltävän Et tiedä minne olet menossa -käsikirjoitukseni ja siihen perään Yli -tekstin? Mietin tällaisia, mutta samaan aikaan on vielä kaikkea, mitä pitää tehdä ensin pois tieltä ja saada kuntoon. Vai haenko tekosyitä? Kyllä ja ei. Puolittain. Päässä vallitseva väärä mielentila, samentunut vesi, jonka täytyy saada asettua ennen kuin sakka painuu pohjaan ja vesi kirkastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti